Rajoitteista huolimatta, kykenen kuitenkin

Lunta maassa ja renkaat suttaa, ihan sama millä välineellä menee niin suttaa kunnolla. Kokeilin pyörää tänään niin tarvin työntöapua. Eilen menin pyörätuolilla kaverin kanssa 6,5km ja oli niin sohjoista että katsoin parhaimmaksi kävellä ilman tukea, pääsin paremmin liikkeelle kuin tuolin kanssa, mutta en jaksanut kävellä kauaa, mutta kävelin kuitenkin ylämäkeäkin ettei ollut pelkkää tasaista.

Huomiset treenit jouduin perumaan yllättävän koulupäivän takia, mikä vituttaa. Koulu ei vituta, vaan se, että kun viime viikolla kysyin päivät, niin ei ollut tiedossa, mut nyt sitten tänään luennolla selvisi, että onkin huomenna koulupäivä Louella. Mutta opettajallahan on oikeus muutella päivät miten haluaa.

Viime viikonloppuna piti käydä vähän viihtymässä, se olikin sitten yhtä viihtymistä, koska tuli huono olo kesken illan, mutta siitäkin selvittiin ja ilta jatkui. Jännä, miten alkoholi vaikuttaa ihmisiin, mitään sen kummemmin erittelemättä, niin ihmisen käytös muuttaa muotoaan alkoholin vaikutuksen alaisena. Esimerkki baari-illalta: Normi-olotilassa ihminen ei ota kontaktia millään, ei moikkaa, ei mitään, mut sitten kun ollaan viihtymässä, niin yritetään olla niin kavereita, eikä mitään ongelmaa missään. Sikäli ihme toimintaa, vaikkakaan en kellekään kanna kaunaa, mutta voisihan sitä jonkunlaisen linjan pitää. Eräänä viikonloppuna haukutaan, toisena taas sit kaveerataan. Ihmisillä on toki oikeus käyttäytyä miten haluaa, mutta ei tarvi pompotella toisia mielensä mukaan. Ja nyt, jos joku miettii kenestä puhutaan, niin puhun yleisellä tasolla, kehenkään kohdistamatta, ketään loukkaamatta ;) Ihmissuhteet on jokseenkin hankalia, ainakin jos toinen osapuoli ei kerrassaankaan tiedä mitä haluaa. Mutta pidetään rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto.

Ensi viikolla on lomaa koulusta. Mutta ei ole sen suurempia suunnitelmia, jos sitä sitten pääsisi treenaamaan. On kiva huomata, että keho vaatii jo liikuntaa ja tavallaan sitä on koukussakin jo siihen. Huomaan mm. pitkien koulupäivien aikana, että täytyy käydä liikkumassa välitunneilla, että jaksaa taas istua. Muutama vuosi sitten tämä ois ollut kokonaista istumista, en ois millään halunnut kävellä välillä. Että jännää, miten kaikki muuttuu, jos vain tarpeeksi omaa tahtoa riittää. Siksi kannustankin teitä kaikkia liikkumaan, jos vähänkään innostusta on, koska koskaan ei ole liian myöhäistä saada itseään kuntoon, vaikka vain omaksi iloksi. Mulla on hyvä sanoa tämä, koska olen niin paljon ylittänyt omia tavoitteita ja koko ajan oma rima kasvaa siitä mitä pystyy tekemään. Voisin, jos uskaltaisin, niin sanoa että kaikki on mahdollista, mutta en sano, koska en pysty koskaan juoksemaan. Tai no, eihän sitä koskaan tiedä, kun avustajani tuossa juuri sanoi välikommentin mun pysähtymisestä kävellessä - en pystynyt sitä ennen tekemään, eikä ois pitänyt pystyä nytkään, mutta sekin päivä koitti että onnistuin, eli jätänpä sanomatta.

Ihmisillä täytyy olla tavoitteita, niin elämä pysyy mielenkiintoisena ja mieli virkeänä. Listaan tähän nyt asioita, mitä minun ei olisi pitänyt pystyä koskaan tekemään, niin jos saisitte vähän motivaatiota siihen omaan treenaamiseen, vaikka olisittekin täysin terveitä.
1) Mun ei koskaan pitänyt pystyä seisomaan ilman tukea, teen sen nyt
2) Ei pitänyt pystyä kävelemään jyrkkää rinnettä ylös eikä alas
3) Tuo edellä mainittu kävellessä pysähtyminen
4) Kahvakuulan (tai muun painavan esineen) nostaminen maasta ja siirtäminen toiseen käteen
5) Kauppareissu ilman apuvälineitä, myös kevyiden ostosten kantaminen onnistuu
6) Kotiaskareet onnistuvat paremmin, pystyn esimerkiksi kantamaan hitaasti vaikka kahvikupin eri huoneeseen
7) Pystyn lenkittämään Martan kävelemällä sekä kävelytelineellä että lyhyet matkat ilman apuvälinettä
8) Lantio on vahvistunut sen verran, että pystyn suoristamaan itseni pidemmäksi ja perusasento on nykyään suorempi
Tässä nyt jotain asioita, mitä pystyn tekemään. Ei varmastikaan läheskään kaikkia juttuja tullut mieleen, kirjoitan tätä tekstiä suoraan koulun jälkeen niin ei aivot enää jaksa.

Voisin listata tähän muutamat asiat vielä, mistä haluaisin päästä eroon, niin tasapuolisuuden nimissä, ettei mene liialliseksi kehumiseksi. Koska eihän sitä nyt liian positiiviseksi kannata alkaa :D
1) Säikähtämisrefleksi, ei tarvi olla kuin pieni ärsyke, niin keho reagoi niin että pomppaan tai hätkähdän. On tullut monta kertaa mieleen, että täytyisi selvittää pystyykö tuota treenaamaan vähemmäksi.
2) Silmien karsastus. Jokainen varmaan tietää, jos on lukenut mun blogia, että mitä se tarkoittaa.
3) Haluaisin saada paremmaksi silmän ja käden yhteistyön.
4) Ois kiva osata suunnistaa paremmin kartan kanssa ja ilman
5) Ois kiva muuttaa unirytmi, että oisin aamulla virkeämpi (en usko tämän johtuvat rajoitteesta, mutta tuli vain mieleen)
6) Ois kiva olla myös ei-niin impulsiivinen ja hermoja menettävä, sekään ei johdu tästä rajoitteesta, vaan siitä että omaan ranskalais-suomalaisen tempperamentin ;)

Tässäpä tekstiä tällä kertaa.
Kiitos kaikille, ketkä jaksatte lukea tätä. Kiitos myös palautteesta, jota edelleen jaksatte antaa.

<3:llä Tuoliapina