Oppia ikä kaikki

Nyt voisi jopa sanoa, että mun elämässä on tapahtunut jotain!
Nimittäin aloitin ne paljon puhutut eläintenkouluttajan opinnot. Kaksi koulupäivää takana. En oikein osaa muuta vielä sanoa, kuin että mielenkiintoista. Suoritan sen suurimmaksi osaksi etänä, joten on tässä ehtinyt treenatakin. Tänään kävin treenaamassa fyssarin kanssa, tein jalkaprässiä, polven ojennusta ja koukistusta laitteessa, punnerruksia skaalattuna tankoa vasten, vartalonkiertoa laitteessa, alasvetoa laitteessa, shoulder pressiä (ylös työntöä) laitteessa ja lonkan loitonnusta laitteessa.


Huomenna on toiset treenit tälle viikkoa eri fyssarin kanssa. Treeni on erilaista, mutta tehokasta sekin. Onneksi ei tarvitse itse tietää mitä tekee, se on paljon mielekkäämpää minulle niin. Treeneistä tulikin mieleen, että uudet apuvälineetkin on tulossa. Juuri soitettiin että ensi viikolla saa tulla noutamaan mopoa, pyörätuoli ei ollut vielä tähän mennessä tullut kun tätä kirjoitan.

Martta- koira sai jostain kennelyskän, joka on paranemaan päin, mutta yskän kanssa joutuu ottamaan rauhallisemmin, eikä saa nähdä toisia koiria pariin viikkoon, mutta ei se haittaa, koska lepo on välillä ihan hyvästä.

Tänään tein opintoihin liittyen osaamiskartoituksen ja tuntui, etten osaa mitään :D Mutta sen takia se onkin mielenkiintoista, kun pääsee oppimaan uutta. Kielitaito vähän mietityttää, mutta toivottavasti sitä ei paljon eläinten ja omistajien kanssa tarvi. Olen ajatellut, että suoritan yritystoiminnan näytön, sekin kuulostaa todella haastavalta, mutta elämähän on yhtä haastetta. Ainakin minun kohdalla on ollut, ja niistä haasteista on yli päästy. Sama tunne oli silloin kun aloitin opiskelemaan aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajaksi, silloin tuntui että ammattinimikekin oli vaikea muistaa. Eiköhän tästäkin suoriuduta.

Niin, siitä kuntoutuspäätöksestä. Se se on ollut yksi perkele. Perkele tuli hylkynä. Mutta, onneksi meni vielä eteenpäin sosiaalilautakunnalle, jännä sinänsä, koska lääkärin lausunnossa luki, että suosittelee fysioterapiaa 2-3 kertaa viikossa, niin Kela päätti, että pärjään vähemmällä. Nykyaikana se on niin jännää, että pystyy tekemään päätöksiä näkemättä ihmistä. No, koskaan ei saa luovuttaa - kaikella on tarkoituksensa! En tosin tiedä tämän tarkoitusta, mutta se selvinnee myöhemmin.

Pääsin siellä silmälääkärillä käymään ja saan 2-teho-lasit, jotka toivottavasti auttavat näihin oireisiin. Päätin sitten 30-vuotis-lahjaksi kahden vuoden päästä mennä silmäleikkaukseen, eli sama operaatio toiseen silmään kun vuosi sitten vasempaan. Ei ainakaan sitten itseä ärsytä ja hävetä elää itseni kanssa. Pieni leikkaus, toivottavasti suuri apu.

Olen myös suunnitellut että lähden valmistumiseni jälkeen ulkomaille, en tiedä minne tai mitään muutakaan, tai millä sen matkan maksan, mutta tiedän vain että olen menossa.
Siinäpä oiva vinkki valmistujaislahjaksi! ;o)

Tyttöjen kanssa oltiin viime viikonloppuna katsomassa Oku Luukkaista ja hauskaahan meillä oli. Eikä mun morkkiksiakaan näkynyt. Oon siis kova morkkistelemaan ja stressaamaan milloin mistäkin. Mun kuolinsyy on varmaan sydänkohtaus stressistä johtuen :D

Oon aina ollut tällainen, ihme kun oon vielä hengissä. Raha-asiat pistää aina vähän stressaamaan, tuo "vähän" on aika lievä ilmaisu. Mutta näen syytäkin olla rahoistani tarkka, koska rahojani ja tietojani on joskus käytetty väärin ja olen joutunut törkeän petoksen kohteeksi. Toisia ihmisiä suojellakseni en halua kertoa nimillä tai muutenkaan tunnistettavasti, ettei kellekään tule enempää mielipahaa, mutta sen voin sanoa, että kova työ on tehty luottotietojen takaisin saamiseksi, yksi oikeudenkäynti ja siitä selviäminen on ollut aika rankkoja juttuja mulle, koska tapaus vaaransi entisen työni ja vaikeutti toimeentuloani. Tapaus on selviämässä ja pahin on jo takana ja kaikki on ok ja voin hyvin, mutta ihmisten mielentila ja elämäntilanne saa joskus tekemään käsittämättömiä asioita, mutta sanontani: Koskaan ei saa luovuttaa - kaikella on tarkoituksensa, pitää paikkansa tässäkin. Tämän episodin tarkoitus oli se, että ei pidä uskoa kaikkea mitä toinen sinulle sanoo, vaan pitää toimia niin kuin itse näkee parhaakseen. Tässä tapauksessa entinen työntekijäni käytti tietojani väärin ja pilasi luottotietoni. Mutta kuten sanoin, asia on selviämässä ja tämän kyseisen henkilön kanssa ollaan haudattu sotakirveet, eikä minulla ole hänestä mitään pahaa sanottavaa. Hänen tekoaan tuskin tulen koskaan ymmärtämään. Mutta asian kanssa on opittava elämään ja pääasia että teko on sovitettu oikeuden katsomalla tavalla, enkä tulee aiheeseen enää palaamaan, haluan vain olla varoittava esimerkki siitä, että jos vain suinkin kykenet, pidä raha-asiasi omana tietonasi.

Tulipas syvällistä tekstiä.
Törmäykset kuuluu elämään ja tästä on suunta ylöspäin!
Ensi viikolla taas opiskelen, osan kotona ja osan Louella. Nyt täytyy lähteä Martan kanssa ulos ja optikolle laseja katteleen.

Hyvää loppuviikkoa!
<3:llä Tuoliapina

Kommentit

Suositut tekstit