Mielentila

Ompa vierähtäny aikaa ku tänne oon kirjotellu. Oon oikeestaan keskittyny nyt podin tekemiseen kerran viikossa. En silti oo tätä unohtanu, tästähän kaikki aikoinaan lähti. Edelleen kirjottaminen on mulle luonnollisin tapa ilmaista itteeni. Tästä tekstistä saattaa tulla pitkä, tuntuu siltä.Näiden kuukausien aikana on tapahtunu paljon, mut sit taas toisaalta ei mitään. 

Leon tutkimukset on ohi ja dg saatiin, mutta päätettiin ettei siitä puhuta julkisesti. Leo saa itse isompaana kertoo kelle haluaa. Tää menee samaan  katekoriaan, kun päätettiin se ettei näytetä lasten silmiä julkisesti. Siitäkin tosin tuli täällä ihmetystä, mut mä en oo kyllä katunu päätöstä päivääkään. Tai no ehkä sitä,että se päätös ois pitäny tehä aiemmin jo. Päällisin puolin kaikesta kuitenkin tosi helpottunu ja haikeekin mielentila. Näihin tutkimusjuttuihin latauduin itte niin täysillä niin tavallaan sellanen tyhjyys, kun saatiin kaikki päätökseen. Nyt saadaan apua ja tukea ja se on pääasia.

Mun oma jaksaminen on ollu iha ok, toki huomaan et kaikki menellään oleva ja sen loppuminen verottaa, mut ei aina sillä huonolla tavalla kuitenkaan. Nyt on tosiaan menossa se budjetti siitä remontista, et lyhentelen kerran kuukaudessa aina tietyllä summalla. Oikeesti kuitenki oon tosi ylpee itsestäni miten hyvin oon tän hoitanu ilman kenenkään rahallista jeesiä.Muutama ja yks kuukaus lissää ni sit saan kyl taputtaa itteeni selkään tai mihin vaan, et hyvä minä, hyvin hoiettu.  

Leolla alko tännään kesäloma 1/2 ja pientä mukavaa tekemistä on kehitelty. Pittää lapsenki saaha olla lomalla. Pittää se huolia ja nauttia elämästä.

Mää aattelin jos pystyisin lähtä mää matkalle loppuvuojesta, silleen palkitsen itteni tästä budjetti rupeamasta. Saas nähä jääkö haaveeksi. 

Elokuun alussa tullee kaks vuotta ilman alkoholia. Ajatus tuntuu ihanan kutkuttavalta. En oo kyl tarvinnu tai kaivannu holia mihinkään. Ei oo aikomusta alottaa holin juomista, mut en oo suunnitellu sen tarkemmin sitäkään et oonko ilman vielä miten pitkään. Ehkä loppuelämäni? Onneksi jokkaisella on valta valita mitä elämässään tekkee. 

Mä saan välillä kommentteja siitä, että arvostelen ihmisiä kovalla kädellä ja kuulema negatiivisesti. Teen sitä ainostaan jos joku asia ei mee niin ku se kuuluis mennä.Esimerkiks noissa hakemusjutuissa. Mielellään sitä teen, koska se on mun tapa korjata asiaa. No tästä päästäänki siihen, et musta on ihanaa miten mun tapa resonoi niin monia. Josko kokeillaan puhua enemmän sitä hyvää toisesta selän takana? Se antas varmaa paljo iloa. Nykyään teen sitä paljo. Kyllä mä silti sanon ihan asioiden oikeilla nimillä asioista. Ihan samalla tavalla, ku ennenki, mut kyl uskon et hyvän puhuminen vapauttaa kivoja tunteita. 

Taannoin tehtiin avustustarpeen arviointi syksylle. Oon tosi tyytyväinen siitäkin et sain ääneni kuuluviin ja mua oikeesti kuunneltiin, ainaki se toinen niistä kuunteli. Samuhan täyttää pian vuoden ni tehtiin se kartotus nyt siihen asti, kun Samulla alkaa päikkyarki. 

Haluisin kirjottaa vielä, mut mulla alkaa koskee silmiin. Unohin lasit sängyn viereen, ku heräsin päikyiltä. Ainiin hei, mun kävely on menny vähä parempaan päin. Eilen pystyin kävelemään ilman tukee monta kiekkaa kotona ja pystyin kävelee viel kotoa varastolle ja takasin. En oo raskauden jälkeen pystyny kävelemään ilman tukee varsinkaan ulkona. Jee. Positiivisuus on mielentila. Ajattele hyviä asioita niin pystyt menemään pikkuhiljaa sitä kohti mihin pyrit. 

Ihanaa kesää, voikaa hyvin. <3: Tuoliapina