Mielentila
Ompa vierähtäny aikaa ku tänne oon kirjotellu. Oon oikeestaan keskittyny nyt podin tekemiseen kerran viikossa. En silti oo tätä unohtanu, tästähän kaikki aikoinaan lähti. Edelleen kirjottaminen on mulle luonnollisin tapa ilmaista itteeni. Tästä tekstistä saattaa tulla pitkä, tuntuu siltä.Näiden kuukausien aikana on tapahtunu paljon, mut sit taas toisaalta ei mitään. Leon tutkimukset on ohi ja dg saatiin, mutta päätettiin ettei siitä puhuta julkisesti. Leo saa itse isompaana kertoo kelle haluaa. Tää menee samaan katekoriaan, kun päätettiin se ettei näytetä lasten silmiä julkisesti. Siitäkin tosin tuli täällä ihmetystä, mut mä en oo kyllä katunu päätöstä päivääkään. Tai no ehkä sitä,että se päätös ois pitäny tehä aiemmin jo. Päällisin puolin kaikesta kuitenkin tosi helpottunu ja haikeekin mielentila. Näihin tutkimusjuttuihin latauduin itte niin täysillä niin tavallaan sellanen tyhjyys, kun saatiin kaikki päätökseen. Nyt saadaan apua ja tukea ja se on pääasia. Mun oma jaksamine...
