Ai niin, mikäs meillä on otsikko?

Ajatelkaa, minä pääsin kouluun!
2.10. alkaa, suuntaudun eläintenkouluttaja-puolelle. Vielä on kesken vammaispalvelun kanssa kyytiasiat, että miten sinne Tornioon sitten kulkee ja avustajan palkkaus koulunkäyntiä varten, mutta ne on niitä toissijaisia asioita. Vaikka yleensä stressaankin noista, mutta nyt en, koska olen niin luottavainen. Kaikki järjestyy ajallaan.

Sitten niitä tavallisen ihmisen ongelmia, vaikken tavallinen olekaan, mutta tänään menetin hermoni kun ei rahaa tullut. Olen hirveän tarkka raha-asioista ja laskuista, niin aamu lähtikin sitten raivopuhelulla Kelaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin, rahaa on tulossa, mutta pointti on se, että onneksi osaan pitää oikeuksistani ja raha-asioistani huolen, vaikka tuoliapina olenkin.

Järjesteltiin tuossa äsken matkaa Vierumäelle, olen siis edelleen menossa sinne. Mennään yöjunalla, ollaan päivä siellä ja sit vielä illalla iltajuhlaan katsomaan Sami Hedbergin keikka. Ihan kiva vaihtaa maisemaa ja etenkin toteuttaa yksi haave. Martta-koira jää veljelle tai siskolle hoitoon, pääsee mami lomalle ja Martta varmaan ihan innoissaan kun ei tarvitse kuunnella mun natseilua kahteen päivään. Mulla on aika tiukka kuri täällä tietyissä asioissa. Mutta eipä Martta ole mua vielä hylännyt, vaikka varmasti mieli on joskus tehenyt. Natseilusta tulikin mieleen, nyt täytyy vähän hillitä kun Martta-koira on herkillä, kun tekee juoksuja. On ihanat 3 viikkoa tulossa, ei varmasti nuku vieressä :D

Jos minä natseilen, niin kyllä Martta-koira antaa oman osansa. Mulla jäi toissapäivänä keittiön kaapin ovi auki, jossa säilytän Martan ruokia. Olin ostanut uutta ruokaa pienemmissä pusseissa, niin Martta oli sitä mieltä etten anna tarpeeksi ruokaa hälle, koska oli syönyt koko pussin ja hyvin tyytyväisenä makoili sohvalla. Ja voitte kuvitella sitä hajua ja tietenkin oli paskat lattialla. Yleensä ei enää tee, mutta kyllähän tuo ruokamäärä varmasti vähän paskattaa. Eikä tässä suinkaan vielä kaikki, syntymäpäiväni kunniaksi Martta oli selkeästikin sitä mieltä, että nyt saa mun herkuttelu riitää, koska olin kaverini kanssa käymässä synttäri-siiderillä, tulin kotiin, niin pienen sydän-suklaa-rasian loput oli mennyt parempiin suihin. Ja voitte kuvitella sitä hajuhaittaa - melkoinen pommi. Ja joo, en syytä koiraa, vaan ihan itseäni, kun jätin huolettomasti ne keittiön pöydälle. Ei ne minullakaan kovin kauaa siinä säilyisi. Niin, suutarin lapsella ei ole kenkiä. Mulla on ollut 10 vuotta koira talossa ja ikinä mää en opi, en nyt, en huomenna, en koskaan.

Sitten vähän liikuntapäivitystä.
Käytiin Martta-koiran kanssa kävelemässä portaat ylös alas, itse kävelin 10 kertaa, Martan jätin välillä odottamaan. Kyllä tuntui, mutta ei selvästikään liikaa, koska seuraavana päivänä kelasin 4,5km ja pyöräilin saman lenkin ja sitä seuraavana päivänä kävelin kävelytelineellä tuon saman lenkin. Josko nyt olisi tämän viikon treenit treenattu.

Nyt täytyy alkaa lopettelemaan, koska tulikin mieleen että täytyy alkaa kehitellä Pullukka Runiin apina-teema ja alkaa kauhistelemaan reittikarttaa.

Kirjoittelen reissun jälkeen!

Niin, ja juhannus meni rauhallisesti koirien kanssa Koitelinkoskella.

<3 Tuoliapina