Hymyn takana

 Apua ei ole tänne tullu kirjoteltua pitkiin aikoihin. Oon ehkä liikaa keskittynyt podin tekemisseen. Lupaan skarpata. Tosi paljon on tapahtunu tässä välissä. Meijän nuorimmainen Samu alotti nyt huhtikuun alussa päiväkodin touhulassa. Samassa missä Leo aikoinaan. Loistavasti on lähteny menemään vaikka vielä Samu jää itkemään muutamaksi minuutiksi, kun jätetään Samu päivää alottamaan. Mä oon ollu kotona nyt ja oon nauttinu myös yksinolostakin. Paljon menee aikaa arjen pyörittämiseen niin on kiva sit antaa aikaa myös itselleni. Leo alottaa elokuussa eka luokan, niin haluan varmistaa, et kaikki mennee ok koulun alotuksessa. En siis piä kiirettä töihin paluun tai muun suhteen.

 Outoo, kun olin tekemässä ihan muita asioita koneella ni sit tuli tunne et haluun tosi pitkästä aikaa kirjottaa tänne. On ollu paljon Leon liittyvii palavereita nyt ku hän alottaa koulun. Tavotteena siis saada tuki kouluun ja hyvä alku. Hyvältä näyttää. Eskarivuosi on ollu tosi raskas Leolle, mut myös mulle. Ei oo sujunu niin helposti mitä aluks aattelin. Kohta kuitenki ollaan voiton puolella ja se on pääasia.Eskari ympärostönä ei ehkä ollu paras mahollinen, mutta tyytyväinen oon ku loppuu ja kaikki iha hyvin. Voin joskus kirjottaa tästä enemmän. 

Vitsi miten mukava vaan kirjottaa. Mulle alku vuosi ei oo ollu kaikkein helpoin. Itseleni tuli iso kolahdus ja menetys tossa pari kuukautta sitten, mutta en avaa asiaa toistaiseksi enempää. Haluun vaan sanoo realistisesti ettei kaikki oo aina hyvin. Hymyn takana saattaa olla raskaita asioita. Suunta on ylöspäin ja siitä oon onnellinen. 

Parisuhteessa mennee ok. Heinäkuusssa tullee kaheksan vuotta yhteiseloa. Onneksi meitä on kaksi jakamassa arkea. Oma olotila alkaa mennä parempaan. Oon jaksanu kelailla ja vähä kuntoilla Martan kanssa. Piän edelleen podia elämää rajoitusten kanssa sitä voi kuunnella spotyfaista viikottain. Luppaan silti tänne kirjittaa nyt tiheämmin. Kiitos jos ootte vielä siellä ruudun toisella puolella. 

<3: Tuoliapina