OIKEA KÄTENI ELÄMÄSSÄ

 Avustaja arjessa on meille jokapäiväinen apu, ja se on koko perheelle osa elämää. Tein tästä samasta aiheesta tekstin kun Leo oli vauva, mutta nyt kun vuosia on mennyt eteenpäin, teitä voisi ehkä kiinnostaa avustajan rooli meidän elämässä. Teen tämän samanlaisesti haastattelutyylillä, kuin aiemmatkin haastattelutekstit. En halua käyttää avustajasta nimeä, koska minusta se ei ole olennaista, ja meillä on monta avustajaa töissä. Tällä hetkellä avustajia on aamuvuorossa ennen omia töitäni ja töiden jälkeen, sekä viikonloppuisin muutama tunti. Tämä siksi koska mieheni opiskelee toisella paikkakunnalla. Olen itse jaotellut avuntarpeen näin, ja se toimii loistavasti. Se ei ole itsestäänselvyys että toimisi näin hyvin, mutta mulla on vain hyviä tyyppejä töissä. Avustajani ei tee puolestani kuin vain välttämättömät työt, mitä en itse pysty tekemään. Työntekijän tärkein työ on siis olla minun oikea käteni. (Koska olen itse vasenkätinen)😁

 Kertoisitko lukijoilleni muutaman sanan itsestäsi ja siitä, miksi haet meille töihin. 

- Olen nuori nainen Oulun seudulta, syntynyt ja varttunut täällä. Luonteeltani olen omasta mielestä ainakin touhukas ja elämäniloinen. Tykkään keksiä itselle ja muille tekemistä. Extemporejutut on parhaita, mutta tykkään arjessa pitää kontrollin itselläni. Olin ollut kaupan alalla töissä jo hetken, ja halu tehdä merkityksellisempää työtä sai minut hakemaan tätä paikkaa. Luonteeni menee yksi yhteen tämän homman kanssa, joten hakuprosessi ja itse työ on mennyt erittäin luontevasti. 

Kerro omin sanoin työnkuvastasi. Vastasiko sitä mitä kerroin haastattelussa?

Dalindan ja Leo-pojan arki on täynnä tekemistä, ja samanlaista päivää ei kyllä ole. Tietyt rutiinit lapsiarjessa tottakai on, ja joka päivä meillä alkaa Leon hakemisesta päiväkodista. Sitten mennään kotiin syömään, ja tehdään mitä vain keksitään. Joskus mennään puistoon, joskus maalataan kananmunia. Se onkin yksi työn rikkaus, jota tältä työltä kovasti halusinkin. Odotukset vastasi siis omiani, onneksi!😊

Meidän päivät ovat tottakai samankaltaisia ja täynnä rutiineja, miten koet tämän työssäsi?

Tämän työn rikkaus on nimenomaan rutiinien ja erilaisen tekemisen tuomassa balanssissa. Tietyt samat asiat toistuu, mutta aina on jotain uutta keksittävää ja tekemistä. Työn kaikki työtehtävät oli kyseessä sitten rutiini tai ihan uusi asia, ovat tosi antoisia!

Mikä on mielestäsi tämän työn yksi haasteista? Ja minkä koet palkitsevaksi?

Haastavinta on ehkä tietynlaiset tilanteet, missä on kovasti hälinää ja monta asiaa pitää tehdä kerralla. Silloin pitää osata lyhyessä ajassa koota palapeli yksittäin, yksi homma kerrallaan. Sekin onnistuu rautaisilla hermoilla, jotka lapsiarjessa kyllä terästyy nopeasti. Palkitsevinta on ollut nähdä se, kuinka oma apu oikeasti auttaa. On mahtavaa olla auttamassa joka päivä ja elämässä pieni hetki arjesta yhdessä.

Onko työsi muuttanut käsitystä vammaisista?

Ei kyllä ole. Vaikka en ole avustajana aikaisemmin ollutkaan, ajattelin sen olevan juuri tällaista, ihmisten perusarkea johon tarvitaan vain pientä lisäkättä. Ennakkoluuloja minulla ei ole koskaan ollut, ne saisi tämä yhteiskunta heittää jo romukoppaan.

Sana on vapaa. Mitä sanoisit ennakkoluuloista kärsiville ihmisille?

Asenteenne ja oletuksenne johtuu tietämättömyydestä, mutta se ei oikeuta vihaan taikka huonoon käytökseen. Jokainen on oma itsenäinen ihmisensä ja jokaisella on ihmisarvo. Sitä ei vähennä mikään, ei ihonväri, ei sukupuoli, ei vamma. Nyt on aika muuttaa oletukset ymmärrykseksi, ja asenne toisia kohtaan kunnioittavaksi.