Onnistumisien teksti

On pitäny pitkään jutella tänne, ennen kun unohdan mitä on tapahtunut. 

Tosiaan tässä kuussa julkastiin sport lehdessä minusta juttu. Liittyen pääosin mun kuntoiluun ja siihen kun pystyn nykyään seisomaan ilman tukea ja vieläpä jalat suorassa. Seisominen ilman tukea ei pitäny koskaan olla mahollista, mut niin vaan onnistuin.Siks se oli mulle niin iso juttu. Lue ihmeessä koko juttu, lehden löydät kautta maan. Onhan tää iso juttu siksikin, että saavutukseni kiinnosti mediasssa, oon kiitollinen siitä. 

Hiphei, mä sain töitä. Oman alan hommia. Oon ollu samassa työpaikassa ennenkin. Vammani ja pitkän työttömyyden vuoksi mulla on palkkatukioikeus, se helpottaa työllistymistä. Mähän oon osa työkyvyttömyyseläkkeellä. Laitan siis eläkkeen lepäämään työssäolon ajaksi. Välillä laitan eläkkeen pyörimään kun en ole töissä. Teen siis osa-aikaisesti töissä. Kokkeillaan miten jaksan. Kyllä luotto itseeni on kova. Ihana päästä töihin. Leolla on koko päivähoito tosiaan meijän kotitien toisella puolella. Ihana kirjottaa kerrankin onnistumisista eikä yhtään huolista tai murheista.

Kävin viikonloppuna Viivin keikalla ihan yksikseni. Oli oikeesti tosi ihanaa. Kaikki meni muten hyvin paitsi oisin ollu yhen jälkeen yöllä jo valmis kottiin, mutta jouduin taksia oottaan puolitoista tuntia. Sit mää oottelin, kun kehdannu riskeerata ommaa turvallisuuttani. Oli niin kivvaa olla liikenteessä ilman alkoholia, Tosin juon muutenkin tosi harvoin, mutta silti. 

Just, kun kerroin,että on kiva kirjottaa onnistumisista niin heti tuli mieleen asia mistä voisin vähän valittaa. Haluan valittaa taksimatkojen maksamisesta pelkällä laskulla. On tosi tympeetä etten voi tai siis kukkaan ei voi maksaa taksimatkoja ennään suoraan kuskille. Jatkossa ne täytyy aina maksaa jälkikäteen laskulla, kuin pyllystä. Ei auttanu vaikka valitin, laki on kuulema laki. Nyt puhhuin siis vammaisten taksimatkojen maksamisesta.

Olenhan kertonut, että ollaan meijän Martta-koiran kanssa karvakaveritoiminnassa mukana? Harvakseltaan nykyään kyllä mutta kuitenkin. Marraskuussa on kaksi keikkaa pitkästä aikaa. Ihanaa saada touhuta Martan kanssa ihan kahdestaan. Koira on tasavertainen perheenjäsen. 

Saattaa tulla yllätyksenä, mut mää oon kauhia jännittämään ja asioita menneisyydessä vaikuttaa mun elämään tänäkin päivänä. Oon oottanu kaksi vuotta, että pääsisin työstämään näitä juttuja. Perjantaina ainakin yksi aika psyk.Sairaanhoitajalle. Katotaan, se saattaa jäähä yhteen kertaan jutustelu, käyn kuitenkin avautumassa hyvällä mielin. Kaksi vuotta on pitkä aika. Meillä oli puhe alunperin mennä naimisiin ens kesänä, siitäkin oon kirjottanu täällä. Osaltaan tuo jännitys esti menon tässä vaiheessa. On toki paljon meneillään, eikä meillä niin kiire oo. Haluun työstää ajatukset ensin kuosiin. Voin kertoo seuraavassa tekstissä lissää, mut täytyy siirtyy konneelta pois. Väsyttää. 

Tää blogi on kyl hyvä tapa purkaa ajatuksia. Kaikkee hyvvää pimeyden keskellä. <3 Tuoliapina