Elämänmakuisia tunteita

Meillä oli aivan täydellinen rakkausloma Turussa. Oltiin kolme täyttä päivää reissussa. Äitini oli Leon kanssa, hän myös sponsoroi meille kolme hotelliyötä hienossa hotelissa. Loma oli täynnä aktiviteetteja, lepoa,rakkautta ja hyvää ruokaa.Täydellistä. 

Tän kuun lopussa tulee kolme vuotta yhdessä ja kaksi vuotta kihloissa. Olkoon toi matka sisellanen etukäteis vuosipäiväloma vaikka. Tuntuu, että tää kesä hurahtaa nopeaa. Meillä molemmilla oli syntterit, meillä on Henkan kanssa vuosi ja kolme päivää ikäeroa. Ei me isosti juhlittu, mutta kyllä me kakuteltiin.

Kivempaa vanheta niin, että on joku joku jonka kanssa vanheta. Hölmöltä kirjottaa tässä iässä tästä aiheesta, mutta se saakin olla hölmöä.Kirjotan silti. Täytin siis 32v. Huomaan usein miettineeni luopumista ja vanhemista. Varsinkin Leon syntymän jälkeen oon miettiny edellämainittuja asioita useasti. Tää ei tarkota, että ois masentunut tai muuta. Mietin sitä, että toivon niin kauheasti ettei Leon tarvitsisi jäähä yksin ainoaksi lapseksi tänne välillä kohtuuttomaankin maailmaan. Niin ei ole tarkotus, mutta mikään ei ole itsestäänselvää vaikka oonkin yhden lapsen saanu. Mietin myös luopumista kaiken suhteen. Mun elämä on onnellista, siksi en haluais tän koskaan loppuvan. 

Noh,nyt vois palata ilosempiin asioihin. Oon pikkuhiljaa alottanu hääpukujen katselun, sillein tosi pikkuhiljaa. Onhan se ihanaa ajatella, että nyt oikeasti saan alkaa järjestelemään omia häitä vaikka päivä tulee olemaan täynnä jännitystä niin onhan se mun maailman onnellisin päivä. Enempää en kirjota häistä nyt, kun en enempää tiedä itsekkään niistä vielä. 

Leon ja Martan elämä kulkee tasaisesti eteenpäin, kaikki hyvin molemmilla. Mahtavaa, kun Leo on kasvanu ja kehittyny hirnusesti, Sanoja tullee kokoajan lisää. Ei oo päivääkään ettei me hassuteltais ja naurettas yhdessä. Hän on mahtava persoona.

Mites mä ite voin? Hyvin kyllä, mutta on myös omassa olossa edelleen haasteita. Edelleen se paljon puhuttu väsymys on läsnä. Ei helpota ellen nuku päikkäreitä. Se on ihan sama oonko nukkunu hyvin edellisen yön vai en. Mun aivot vaan sanoo välillisesti sopimuksensa irti hetkellisesti. Hankala ehkä ymmärtää, mutta tosi ärsyttävä vaiva, syytä ei tiedetä, Syön rautaa. Kerron tän siks, kun saatatte miettiä, että raudanpuute voi olla osa syy. Syytä on yritetty kyllä hanakasti selvittää. Tätä vaivaa lukuunottamatta jaksan arjessa ja elämässä hyvin. Osaksi tän väsymyksen takia ja hyvänolon edesauttamiseksi oon jättäny alkoholin miniimiin. Juon kyllä juomia, mut ne on holittomia. Nyt ennen kun kukaan kerkeää ajatella, että olithan juhlimassa. Niin joo, kyllä olin. Kerran oon käyny tänä kesänä juomssa alkoholipitoisia juomia, mutta sitä ennen oli pitkä tauko. En koe saavani alkoholista iloa, pikkeminkin päinvastoin.

Liikkunasta sen verran, oon pyöräillyt. Tänäänkin Leon kanssa 6km. Välillä kävellytkin kävelytelineellä lyhyitä matkoja. Fysioterapiassa oon käyny säännöllisesti. Haaveena ois alottaa taas uinti fyssarin kanssa. Mun jaksamisesta riippuen, syksyllä yritän uinnin jaksaa alottaa. 

Ei malttas taas lopettaa. Ois kauhiasti asiaa. Tykkään kirjottaa kaikesta. Nyt lopetan, kun silmät väsyy.

<3 Tuoliapina