Hyvää, onnelista elämää!

Olen niin onnellinen nyt. Mieheni tuli kotiin tänään gigantinpussi kädessä, hän osti mulle läppärin. Ajatelkaa, ihan yllärinä. Nyt pystyn täysin itsenäisesti kirjoittamaan ja vieläpä paljon nopeammin.

Viimeisen tekstin jälkeen onkin tapahtunut paljon, hyvää pääasiassa. Käytiin eilen äitipolilla sektion suunnittelussa, täytyy myöntää, että aluksi mua jännitti. Ei niinkään se, että mitä leikkauksessa tapahtuu, vaan mitä lääkäri päättää siitä tehdäänkö sektio nukutuksessa vai hereillä. Onneksi puudutukset pystytään luultavasti laittamaan mulle normaalisti. Luulin ensin, että säikähdysrefleksini estää puudutuksen piston. Äitipolikäynnillä selvisi paljon muutakin. Vauvan painoarvio on nyt 2.5kg. Vastaa hiukan pienempää, kun näillä viikoilla yleensä, mut se ei haittaa mua ainakaan. Luulin nimittäin neuvolatädin puheiden perusteella,että vauva kasvais yläkäyrillä, näin on parempi. Syntyessään vauvan on arvioitu olevan noin 3kg.

Tällä hetkellä alan olemaan tosi turvonnut, kun en pääse liikkumaan enää hyvin.En silti valita yhtään, tää kaikki kuuluu asiaan. Joudun nyt mittailemaan sokereita, koska lääkäri haluaa tarkistaa raskausmyrkysepäilyksensä pois. Huomenna ollaan viisaampia asian suhteen, käyn nimittäin verikokeissa aamulla. Niin, eilisellä käynnillä selvisi myös, että saamme perhehuoneen, se ei ole itsestäänselvyys. Meidän kohdallamme tehtiin poikkeus, koska tarvitsen ehdottomasti apua ja tukea mieheltäni sairaalassa ollessamme. Nyt kyllä oon aika paljon kirjoittanu näitä vauvaan liittyviä asioita, koittakaa kestää. Luppaan kirjottaa muustakin, käydään nää asiat eka läpi. Vauvan laskettu aika on joulukuun lopussa, sektiopäivä on kuitenkin 19.12.2019. Silti mä tunnen sisälläni, että vauva syntyy aiemmin. Kipeitä supistuksia on tullu ja oon jo sentin auki, tavallaan jännän äärellä ollaan koko ajan.

Voisin yrittää vaihtaa aihetta välillä, kuuluu mun elämään muutakin. Kirjotin viime tekstissäni kotihoidon kanssa olevista vaikeuksista. Luojan kiitos sain helposti uuden palveluntuottajan. Nimee en kerro, koska tiedän, että jotkut saattaisi pahoittaa mielensä jos alan liian tunnistettavasti kertomaan. Tärkeintä kuitenkin, että kaikki ongelmat on kadonnu, mulle soitetaan jos aika muuttuu, mulla on asiakkaana oikeus vaihtaa aikaa ja se ymmärretään. Henkilökunta on läsnäolevaa, eikä mitään kiirettä. Heitä oikeesti kiinnostaa mitä mulle ja meille kuuluu, ihanaa. Onneksi omaan jääräpäisenluonteen ja arvostan itseäni - ansaitsen hyvää, kuten kaikki meistä.

Elämä antaa hyvää, oon helvetin onnellinen. Miehelleni kiitos,hän on niin läsnäoleva ja rakastava. Kiitän myös omaa perhettäni ja ystäviäni, te olette niin rakkaita. Tässäpä hyvä aasinsilta seuraavaan. Tiiättekö mitä? Mä sain kun sainkin vauvajuhlat. Viime viikonloppuna mut yllätettiin. Läheiset ystäväni ja rakkaat ihmiset oli paikalla. Kaikki oli kotonamme, kun tulin keskustasta kottiin. Hyvä ettei tullu lapsivedet, kun säikähdin niin. Ohjelmaa ei niinkään ollu, kun en sitä toivonukkaan. Herkutteluu ja hyvää seuraa niin parasta.

Tuli sellanen ajatus mieleen, että en kyl kuulu niihin ihmisiin, jotka nauttii raskaudesta. En silti valita yhtään, lähinnä mietin etten nauti mahan kasvusta vaikkei se iso olekkaan. En myöskään tunne itseäni seksikkääksi,tiedän, että tää on ohimenevää. Onhan se ihanaa, että oma lapsi kasvaa sisällä, mut ei se silti muuta ajatuksia.Tiedän, että mieheni ei ajattele samoin kuin minä, hän tykkää ja on sanonut kaunista. Eli mun ajatukset ei johdu hänestäkään. Tää ei silti tarkoita, ettenkö olisi onnellinen tilastani. Jos se se meistä yhtään riippuu niin perheemme lisääntyy joku päivä uudestaan, eli niin kovia traumoja ei tästä raskaudesta jää. 

En malttaisi millään lopettaa kirjottamista. Musiikki soi taustalla ja Martta on vieressä tuhisemassa. Tosi vapauttavaa yksin kirjotella. Aamulla on sinne verikokeisiin meno. Yöt ollu aika vähäunisia ja vaikeita. Oon kuitenkin kuullu, että vähäunisuus enteilee hyvvää tulevasta. Vauva valmistelee itseensä ja mua synnytykseen. Ainiin yks juttu vielä, vauva on kääntynyt alaspäin ja kiinnittynyt, hän on siellä lähtökuopissa. 

Naurattaa jo itteeki tää aiheiden pomppiminen, kun olis niin paljon kaikkee mistä haluaisin kertoo, joten lopetan nyt. Tää teksti ei muuten lopu koskaan.

<3: Tuoliapina