Kokonaiskuvani fysioterapeuttini silmin

Fysioterapeutti tmi Annukka Rahikkala, Oulu haastattelu.

1.  Miten kauan olet toiminut fysioterapeuttina?

Olen toiminut fysioterapeuttina nyt vajaa 6 vuotta.

2.  Mikä vammaryhmä on tällä hetkellä parasta osaamisaluettasi?

Vahvin osaamisalueeni on amputaatiokuntoutus eli työskentelen lähinnä kuntoutujien parissa joille on tehty alaraajaamputaatio. Ohjaan heitä käyttämään proteesia ja opetan kuntoutujia liikkumaan proteesin avulla, jotta he pärjäisivät arjessaan mahdollisimman hyvin ja omatoimisesti.

3.  Olet pitkäaikaisin fysioterapeuttini. Kerro omin sanoin lähtötilanteestani ja nykytilanteestani, mitä välillä tapahtui?

Ensimmäisiä kertoja kun tavattiin terapian merkeissä muistan että sinulla oli ehkä hieman motivaatio hukassa terapian suhteen ja toki toimintakykysi oli heikompi. Esimerkiksi seisominen ilman tukea ei onnistunut laisinkaan, alaraajat jäivät voimakkaasti koukkuun ja käytit enemmän apuvälineitä liikkumisen tukena. Alaraajoissa oli huomattavasti enemmän epätasapainoa eli toiset lihakset olivat kireämpiä ja heikompia kuin toiset, samoin keskivartalon puolella selän lihakset olivat yliaktiivisessa roolissa, kun taas vatsalihasten puoli oli heikko mikä näkyi selän notkoasentona. Nämä asiat vaikuttivat jo oleellisesti toimintakykyysi.

Muistan että olit myös alkuun nykyistä väsyneempi, sinua oli haaste saada ennen iltapäivää ”jumpalle” ja toivoit usein passiivista terapiaa, venyttelyä & hierontaa :) Pikkuhiljaa fysioterapiat alkoivat kuitenkin mennä enemmän aktiivisen harjoittelun suuntaan ja huomasin että aloit löytää motivaation tekemiseen ja terapiat alkoivat enenevissä määrin toteutua terapiasalin puolella, kun ennen suuriosa terapia-ajasta vietettiin passiivisten hoitojen parissa.

Tässä vuosien varrella on tehty todella paljon työtä sinun tavoitteidesi saavuttamiseksi. Jos nykytilannetta vertaa alkuun niin nythän sinä pystyt seisomaan ilman tukea ja ojentamaan alaraajat suoraksi. Koko kehoon on tullut voimaa lisää ja sen myötä hallintaa liikkumiseen. Heikkojen lihasten aktiivinen vahvistaminen on osaltaan vähentänyt lihaskireyksiä (vaikkeivat ne olekaan poistuneet) mikä näkyy huomattavasti paremmassa ja rennommassa pystyasennossa sekä kävelyssä. Nykyään käytät vähemmän apuvälineitä liikkumiseen ja mielestäni liikut myös rohkeammin uusisssa ympäristöissä. Suurin muutos on kuitenkin mielestäni sinun asenteen muuttuminen, nykyään sinulla piisaa motivaatiota vaikka muille jakaa ja tähtäät varmasti omia tavoitteitasi kohti. Olet arjessasi paljon aktiivisempi ja virkeämpi, mistä olen erittäin iloinen.

4.  Kysyn tämän jokaiselta haastateltavaltani, onko sinulla tai onko sinulla ollut ennakkoluuloja vammaisia kohtaan?

Ei ole ollut. Olen työskennellut vammaisten parissa nyt noin 9 vuotta. Tietysti opiskeluaikana, kun aloitin työskentelyn vammaisten parissa ohjaajana koin aluksi epävarmuutta osaisinko toimia oikein, kun olin vasta- alkaja, mutta ennakkoluuloja minulla ei ole koskaan ollut, pyrin suhtautumaan kaikkiin ihmisiin samalla tavoin avoimin mielin oli vammaa tai ei.

5.  Miksi hait fysioterapeutiksi?

Opiskelin Rovaniemen urheiluopistolla vuonna 2006-2007 hierojaksi ja tein                    niitä töitä satunnaisesti jonkin aikaa. Hyvin nopeasti huomasin kuitenkin haluavani edistää ihmisten terveyttä ja kuntoa monipuolisemmin. Olin nähnyt fysioterapeutin työnkuvaa jo läheltä ja tiesin mitä se muun muassa voi olla ja päätin hakea itsekin opiskelemaan fysioterapiaa.

6.  Onko tavoitteesi toteutunut?

Viimeisimmät ovat. Nythän on taas uusi vuosi ja aika asettaa uudet tavoitteet. Mielestäni ihminen ei ole koskaan valmis eli aina on uusia tavoitteita joita kohti suunnata, kun pitää mielen avoimena ja sopivan nöyränä, mutta määrätietoisena niin aina oppii ja saavuttaa jotain uutta.

7.  Minulla on CP-vamma diblegia spastica, olen avullasi treenannut vuosia. Tuleeko joku päivä tilanne, että en kehity treenaamisessa enää vammani vuoksi?

Pohjaan vastaukseni edelliseen kysymykseen eli vastaukseni on ”en usko että sellaista tilannetta tulee”. Sinulla on aina tavoite minkä eteeen teemme tiettyjä harjoitteita ja asioita terapiassa ja en usko että sinun tavoitteesi loppuvat ihan heti :). Treenaamiseen pätevät samat asiat kuin muillekin eli kun ärsykkeitä vaihdellaan niin keho kyllä kehittyy koko ajan.

8.  Kerro haasteista kanssani.

En sanoisi että kanssasi olisi suuria haasteita. Lähinnä aktiivisia harjoitteita suunnitellessa ja uusia harjoitteita/ liikuntakokeiluja suunnitellessa täytyy vain miettiä mitä kaikkea pystyt tekemään, mihin kehon hallinta ja liikkuvuus riittää ja että harjoitteet ovat sopivan haastavia.

9.  Kerro mieleenpainuvin onnistuminen yhteistyössämme.

Mieleenpainuvin onnistuminen on ehdottomasti se, kun pystyit ensimmäisen kerran seisomaan ilman tukea ja sait ojennettua myös polvet ja lonkat lähes suoraksi. Se ilo mikä sinusta paistoi jäi kyllä mieleeni. Toinen mieleenpainuva onnistuminen oli, kun olit kertonut että vihaat uimista ja niin vain kävimme kokeilemassa uimista ja innostuitkin siitä ja halusit päästä nopeasti uudelleen uimaan.

10.    Montako vakioasiakasta sinulla on?

Tällä hetkellä viikottainen asiakaskuntani on hyvin vakiintunut. Minulla on Kelan ja kaupungin maksusitoumuksella ollut nyt keskimäärin noin 10 kuntoutujaa kerrallaan, mutta minulla on myös itsemaksavia asiakkaita jotka käyvät myös säännöllisesti vastaanotollani.

11. Mikä ero on normaalin ihmisen ja minun treenaamisessa?

Kerro muutama esimerkki.

En sanoisi että itse treenaamisessa olisi niin suurta eroa, koska jokaisen ihmisen treeniohjelmat tulisi suunnitella yksilöllisesti huomioiden heikkoudet ja vahvuudet. Lähinnä treenaamisesi suhteen tulee huomioida hahmottamisen haasteet, tasapainoa vaativien liikkeiden varioiminen sinulle sopiviksi sekä huomioida missä alkuasennossa jotkut liikkeet tehdään. Toki eroa on siinä että sinulle on haasteellisempaa alaraajojen aktiivisten liikkeiden hallinta sekä keskivartalon asennon hallinta ja nämä tulee aina huomioida harjoitteita suunnitellessa.    

<3 Tuoliapina