Haasteiden kautta onnitumisiin

Ajattelin alkaa kirjoittaa, mutta aika hitaasti tulee tekstiä. Huomaan että on tosi vaikea keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa, ihan sama onko ne mukavia asioita tai ylimääräisiä stressitekijöitä.

Tiedänpähän nyt että ammatti-ihmiset oli oikeassa. Keskittymisvaikeudet hankaloittavat tekemistäni eikä yhtään tietenkään auta tilannetta se, että mulla on todella huono stressinsietokyky. Nää on vaan faktoja joiden kanssa pitää oppia luovimaan eteenpäin.

Tämän hektisen elämäntilanteen ja keskittymisvaikeuden takia sekä oman jaksamisen säästämiseksi pidän pienen hengähdystauon nyt.

Tämä ei todellakaan tarkoita sitä, että olisin ahdistunut tai masentunut millään tavalla, vaan yritän järkeillä asiat niin että saisin mahdollisimman paljon itsestäni irti. Eikä läheisilläni mene hermot jatkuvaan stressaamiseen ja vatvomiseeni.

Ensi vuonna sitten uudella sykkeellä.

Mulla on ollut tapana sanoa ”Älä koskaan luovuta, kaikella on tarkoituksensa.” ja ”Luolamot ei luovuta.”. Nämä lausahdukset pätee edelleen, vaikkei se luovuttaminen ollut kaukana koulun suhteen.

Silloin kun mulla on paljon mietittävää, ajattelen asioita hirveän äkkipikaisesti, jolloin se tarkoittaa sitä, että teen ensin ja mietin vasta sitten. Tämä aiheuttaa minulle monesti ärsyttäviä tilanteita.

Mua on auttanut mun tukiverkosto joka on ollut korvaamaton ja jaksanut tälläistä stressiapinaa.

Jottei tästä tulisi pelkästään täynnä valituksia oleva teksti, niin kerron että elän elämäni onnellisinta aikaa kuitenkin.

Muutamme ensi viikon lauantaina yhteiseen kotiin, tämä aiheuttaa paljon ilon ja onnen tunteita.

Samalla myös joudumme kartoittamaan uudestaan avuntarve arvion, koska olemme virallisesti avoliitossa. Olen asiasta montaa mieltä, mutta ymmärrän kuitenkin että näin täytyy toimia.

Alkutekstistä saattoi tosiaan saada sellaisen käsityksen että elämäni on pelkkää stressiä ja ärsytystä. Näin ei siis ole ja osan omasta stressistäni kehitän olemattomista asioista joihin en todellisuudessa pysty itse vaikuttamaan. Olisi mahtavaa osata hallita stressin sietoa paremmin. Siinäpä pähkinä purtavaksi, kenties joskus paneudun tähänkin asiaan hieman paremmin.

Muuttoni jälkeen odotan ihan hirveästi ensimmäistä jouluamme yhdessä. Sekä sitä että pääsen miettimään ja hankkimaan rakkaalleni muutaman lahjan joulupaperiin.

Toivon kaikille teille mahdollisimman stressitöntä ja ihanaa joulun odotus aikaa.

<3:llä Tuoliapina