Kurkistus mun onnelliseen elämään

Tuntuu että on paljon kerrottavaa. Kaikki on oikeastaan todella hyvin.

Fyssarin päätöskin tuli viimein, puolentoista vuoden taistelun jälkeen. Sain takasin ne kolme kertaa viikkoon fysioterapiaa. Helpottunut olo ettei tarvitse enää taistella.

Toimintaterapiaakin sain 20 kertaa vuoteen. Halusin sen itselleni koska ajattelin sen hyödyttävän minua tulevaisuudessa. Lähinnä opettelen kokkaustaitoja eli toisin sanoen pyrin mahdollisimman itsenäiseksi tällä tavoin.

Toimintaterapia ei ole vielä alkanut, terapia tapahtuu kotona. Mikä on tietenkin helpottavaa että ei tarvitse lähteä ja potea siitä stressiä.

Ennen olin vastaan kaikkea apua, mutta olen tehnyt töitä että pystyisin ajattelemaan niin, että kaikki apu hyödyttää. Mikään ei ole turhaa.

Olen kiitollinen mieheni suhtautumisesta tähän kaikkeen. Että hän on pystynyt niin avoimesti suhtautumaan tarpeisiini, tarkoitan siis avustusta, fysioo ja toimintaterapia juttuja.

Ei se ole itsestään selvää, jouduin itsekkin tekemään töitä tämänkin asian suhteen. Että pystyn itsekkin hyväksymään sen että tämä kaikki kuuluu mun elämään.

Meillä ei ole parisuhteessa ollut mitään ongelmaa näiden asioiden suhteen. Me puhutaan kaikesta niin avoimesti.

Meil on mennyt alusta asti oikein hyvin, tietenkin pikku kinat kuuluu asiaan, mutta yleisesti ottaen. Ja olemmekin kattelemassa yhteistä asuntoa, eli edessä on siirtyminen viralliseksi avopariksi. Tämä aiheuttaa todella suuria onnellisuuden tunteita.

Eihän siitä kovin kauaa ole kun kirjoitin haaveistani täälläkin ja nyt osa haaveista on käynyt toteen. Lisää unelmia toteutellaan tulevaisuudessa.

Ei ole mitään huonoa sanottavaa mistään, tämä oli pieni kurkistus mun onnelliseen elämään.

Ai niin, melkein unohdin. Olen ollut elokuusta karsastusleikkaus jonossa, joten sekin toteutuu tässä kuukausien sisällä.

<3:llä Tuoliapina