Kuntoutusasioita

Mietin että mistä kirjoittaisin, päällimmäisenä mielessä kaksi aihetta, mutta valitsin nyt kirjoittavani kuntoutusasioista.

Avauduin tästä eilen illalla facebookkiin, mutta siis vuosi sitten kirjoitin siitä että fysioterapia käyntini vähennettiin kelan toimesta. Ennen oli kolme kertaa viikossa ja ne vähennettiin joka toinen viikko kerran ja joka toinen viikko kaksi kertaa käyntini. Lääkärinlausunnossakin luki, että tarvitsen kolme kertaa viikossa fysioterapiaa, mutta kelan oma lääkäri oli sitä mieltä että tämä nykyinen määrä riittää ylläpitämään kuntoni. Koska olin vuosi sitten niin hyvässä kunnossa. Nyt on tullut takapakkia, se näkyy liikuntakyvyssä ja jaksamisessa sekä lisää oireita, käsien vapina hommia. Tätä oiretta ei siis ole ennen ilmenny. Jännä homma miten kelan lääkäri voi näkemättä arvioida terapian tarpeeni.

Mullahan on CP-vamma diblegia spastica, se vaikuttaa lihasjäykkyytenä ja ns. jalat ei tottele sitäkään vähää mitä niiden pitäisi pystyä. Olen tehnyt hirveän työn siihen, että saan jalat suoristettua. Saan kyllä edelleenkin, mutta en niin helposti mitä ennen. Vasemman jalan sisäänpäin kiertoisuus on lisääntynyt. Nämä kaikki edellä mainitut jutut sain vuosi sitten vähemmäksi, lähes minimiin, mutta vähäisemmällä kuntoutuksella nämä tekee paluuta takaisin.

Eilen laitoin uuden hakemuksen kuntoutuksesta sisään kelalle, yritin perustella entistä paremmin terapiani tarpeen. Saa nähdä mikä pommi sieltä tulee vastineeksi. Kuten olen sanonut: koskaan ei saa luovuttaa, kaikella on tarkoituksensa. Tarkoitusta tähän en ole vielä ymmärtänyt, mutta ehkä joku päivä. Kyllä se näin on että näillä vuosilla ja tämän vamman kanssa aina eläneenä, olen oman terapiatarpeeni asiantuntija. Kela on sitä mieltä, ettei ihminen saa olla liian hyvässä kunnossa, ylläpito fysioterapia riittää.

Noh, katotaan miten nyt käy.

En jatka tekstiäni enempää, oleellinen tuli toivottavasti seliville.

<3:llä Tuoliapina