Kevättä molemmissa rinnoissa

Kevättä molemmissa rinnoissa. Nyt on ollut paljon helpompi liikkua lenkeillä, kun on ollut se oma tuoli. Jotenkin tuntuu siltä että on herännyt henkiin. Paljon on ollut koulussa lähipäiviä, mutta mä opin paljon paremmin käytännössä et sikäli ei yhtään haittaa. Nyt sitten vappua odottelen ja on sielunsiskon kans toinen vuosipäivä, niin juhlitaan ja grillaillaan.

Mun yöunet on vieny viimeaikoina nää kärppäpelit. Ei oo mun luonteella kiva jännittää, kun haluaisin että poika ois jo kotona. Jospa sitä tänään sitten sais voiton kotiin. Toivoa ei ole vielä menetetty.

Oon käynyt treffeillä, se kuuluu mun mielestä kevääseen. Tai jotenkin pystyn antamaan itsestäni enemmän kun pystyn olemaan oma virkeä itseni, ainakin hetkelliseti J En tiedä mitä jatkossa seuraa, enkä kyllä uskokkaan että sitä heti paljastaisin, vaikka olisikin jotain. Oon ollu ennen paljon pidättyväisempi näissä treffi kuvioissa. Nii on huippua että pystyy vähän rentoutuu ja heittäytyy. Liikaa miettimättä seuraako jatkoa vai ei.

Muutenkin tällä hetkellä ajattelen jotenkin paljon selkiämmin asioista mitä ennen, ehkä sitten hetkellinen mielentilahäiriö, mutta näin on hyvä.

Talvella muutenkin tuntu siltä että oli hullua päässä, kun avustaja ja koulu asiat ei ollut tasapainossa. Tuntuu siltä että on ollut helpompi hengittää. Mä oon varmaan ite rentoutunu, koska vaikka oon ollu aina sinut itseni kanssa, mutta jotenkin sitä on liikaa miettinyt että mitä muut ajattelee. Nyt ku oon huomannu sen, ettei mistään päin tuu mitään painostusta ja paineita niin on ollut helpompi suhtautua omiin juttuihin.

Mun ongelma on ollu aina se etten oikein usko pystyväni ja oon ollu tosi epävarma omista kyvyistäni ja oon liikaa aina varmistellut toisilta miten kannattaisi hommat hoitaa että ne menee mahdollisimman hyvin. Ehkä mä oon pelänny että mä epäonnistun. Nyt tuntuu että oon päässyt siitä vähän irti ja oon alkanut enemmän luottaa itseeni. Nyt siis en puhu fyysisistä seikoista, vaan mieliala hommeleista. Olen kyllä aina sanonut että se ei haittaa jos kaatuu, aina on mahdollisuus nousta ylös. Mutta omaan elämään sitä on ollut hankala mieltää.

Kirjoitin jossain tekstissä siitä ADD testeihin menosta, ne alkoivat maanantaina. En tiedä pääsenkö testeihin asti vai haetaanko keinoja arjesta selviytymiseen muulla tavalla. Hakeuduin itse selvittämään tiettyjä juttuja, koska tuntui siltä että on levoton mieli ja levottomat aivot, mitä en miellä mieliala ongelmaksi, vaan ongelmia on keskittymisessä. Saa nähdä mitä työkaluja käynneiltä saan.

Mä olin todella kiitollinen opettajalleni, koska hän järjesti tällä viikolla luiskan koulun kynnykseen. Nyt mä pääsen itsenäisemmin menemään eteenpäin. Pidän tosi tärkeenä, ettei mua eriarvoisteta missään tilanteessa ja kaikki me ollaan samalla viivalla. Kiitoksen sanan voin myös sanoa luokalleni erinomaisesta luokkahengestä ja siitä miten kaikki tulee hyvin toimeen keskenään.

Oon tehnyt muutamia kelauslenkkejä ja pyörälenkkejä, mutta en usko että aika riittää treenata puolimaratonille, mutta en oo heittäny vielä kirvestä kaivoon ja kaivon kantta kiinni. Voi olla mahdollisuus, että jättäydyn pois puolimaratonilta.

Muutenkin on ollut vähän treeni taukoa, koska lihakset on jäkissä istumisesta. Mutta ei hätää, treeni into on ja pysyy. Koskaan ei saa luovuttaa, kaikella on tarkoituksensa.

Kevättä on siis jo molemmissa rinnoissa, toivotaan että ilmat lämpenee. Kiitos kun olette lukeneet, antaa voimaa ja innokkuutta jatkaa eteenpäin.

Ai niin, jos teillä tulee mulle jotain kysymyksiä niin voitte laittaa niitä tänne tai etsiä sosiaalisesta mediasta. Vastaan mielelläni.

<3:llä Tuoliapina