Sekalaista settiä

Nyt on mun kesän reissut tehty ja festarit festaroitu. Tosi kiva, kun oon kuitenkin kesän aikana jaksanut kuntoilla, vaikka fysioterapia on ollut katkolla. Meillä rajoitteisilla pitää aina vuoden tai kahden välein käydä lääkärin juttusilla oma tilanne tarkistuttamassa. Mulla on ollut fysioterapiakertoja 2 kertaa viikossa, nyt anoin itselleni 3 kertaa viikkoon ja kotikäynti-kertojakin. Helpottaa, kun ei tarvitse sitten joka kerta lähteä palveluntuottajan tiloihin. Mullahan on tosi onnekas tilanne, kun jaksan ja pystyn kuntoilla itsenäisesti, mutta oon monta kertaa miettinyt niitä tyyppejä, jotka ei pysty tekemään mitään, niin on kuukausi pitkä aika olla tekemättä yhtään mitään, että saisi itseään edes vähän liikkeelle. Toivotaan että se minunkin päätös tulee pian, en todellakaan ennen ole ollut näin innokas fysioterapiasta, ja muistan pienenä kun itkin monesti äidille kun ei kiinnostanut lähteä jumppaan. Mutta nykyään sitä osaa arvostaa.

Sitten muihin juttuihin.
Mä oon ollut nyt reilu 8 kuukautta työttömänä ja lokakuussa lähden tosiaan sinne kouluun, niin ihanaa kun uudet tuulet puhaltaa! 3-4 kertaa viikossa opiskelen paikan päällä ja loput teen etänä. Se tässä vammassa on hyvä puoli, että saan avustajan kouluun mukaan. Itse teen tehtävät, mutta liikkumiseen ja tehtävien puhtaaksi kirjoittamiseen tarvin jeesiä. Ihan vain siksi, että se on nopeampaa. Olen kuullut niin monta kertaa vammaispalvelua haukuttavan, ja en liiemmin ole siitä itsekään pitänyt tai päättäjien tavasta toimia, mutta nyt voin kyllä sanoa olevani todella tyytyväinen heidän asenteestaan siihen, että kouluttaudun uudestaan.

Tällä hetkellä muutenkin kaikki menee ihan jees. Martallakin jopa, vaikka ne juoksut viimein alkoivatkin. Mutta miesten haku -hommiin Marttaa en päästä, koska tähän talouteen ei ainakaan tällä hetkellä ole tulossa koiranpentuja.

Jokusen sanan haluan kertoa teille kun kävin Kemin Satama Open Air -festareilla. Pelkkää positiivista vain! Ensinnäkin järkkäreiden toiminta; kaikkia esiintyjiä en halunnut katsoa inva-lavalta, niin järkkärit viittilöivät ja tekivät tilaa niin, että pääsin eturiviin katsomaan artisteja ja muutenkin järkkäreiden toiminta oli todella lämmintä ja ystävällistä. Kemistä kaupunkina en pitänyt, mutta festarit oli hyvin järjestetty.

Ai niin, minusta oli aivan tosi ihanaa kun viime viikolla hengailin siskon lasten kanssa ja he saivat kokeilla ensimmäistä kertaa pyörätuolia ja invamopoa (invamopoa niin, että istuivat sylissäni). Voi sitä onnellista ilmettä mikä kasvoille syttyi, kun 5-vuotias pikkuneiti osasi kelata itse pyörätuolilla. Sitten leikkimielisesti kilpailtiin apuvälineillä. Nämä on näitä tärkeitä hetkiä, mitä pitäisi jokaisen lapsen päästä kokemaan. Kaikista ihaninta tässä oli se, kun mentiin kauppaan apuvälineillä niin lapset näkivät sähköpyörätuolilla liikkuvan naisen, niin eivät kiinnittäneet siihen yhtään mitään huomiota, koska heidän maailmassaan se on ihan normaalia että jotkut ihmiset liikkuvat näin. Ja pikkuneiti kysyikin minulta monta kertaa että tarvitsenko apua, että hän voi auttaa. Toisaalta se on siistiä olla niin erilainen, niin lapsetkin sen oppii hyväksymään eikä katso erilaisia ihmisiä kieroon.

Seuraavan blogikirjoituksen teen äitiäni haastettelemalla, mutta se on sitten tuonnempana.

Kaikkea hyvää!
<3 Tuoliapina

Kommentit

  1. Hei. Näin sinut kemin festareilla. Katsoin kauan että oletki se sinä ja olitikin. Olen seurannut juttujasi facebookin terveelisempi elämä ryhmässä. Hyvin vedät jatka samaan malliin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka,

      Kiitos, jatkan kyllä. Olisit tullu moikkaamaan.😊

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit