Elämää rajoitusten kanssa

Nyt ehdin kirjoittaa, kun molemmat lapset nukkuu. Viime viikonloppuna oli ristiäiset Oulun tuomiokirkossa, ja kuopuksemme sai nimen Samu Adam Mikael, ja isänsä sukunimen tietenki. Tämä viimeinen reilu pari kuukautta on menny tosi hyvin. Samu nukkuu samallalailla kun Leo pienenä, siinä asiassa ovat minuun tulleet. Lapset tasapainottavat toisiaan, kun toisella on enempi virtaa, ja toinen ihmettelee elämää eikä oo kiire mihinkään. En vois olla onnellisempi. Noin kuukausi sitten perustin oman podcastin, Elämää rajoitteiden kanssa- podi. Se löytyy spotifysta podin nimellä. Teen kerran viikossa sinne aina jakson, blogia kirjoittelen kerran kuukaudessa. Mun haave on vielä opiskella yks ammatti itelle, ja blogi ja podi tukee sitä haavetta. Kerron lisää haaveesta myöhemmässä vaiheessa. Mun liikkumiskyky on parantunut huimasti, pystyn jo sisällä kävelemään kivutta seinistä tukea ottaen. Se on mun mielestä tosi hyvin tässä vaiheessa. Ainoa mitä vielä ootan, on että kihlasormus menee sormeen. Usko