ANONYYMINÄ ON HELPPO HUUDELLA

Nyt on blogitime, vähän käynnistysvaikeuksia kirjoittamisessa, kun tännään on vähän sekaannusta päässä, ja sitä myöten kalenterissakin. Mutta eiköhän se tästä taas pikkuhiljaa. Täytyy sanoa, että näin kahen lapsen äitinä eioo kyllä ongelmia ajankäytön kanssa. Esimerkiksi: eilen oli kaveri käymässä, tännään oli Samun kerho ja Leon vienti ja haku päiväkodista, poikien isillä Leon tutkimuksiin liittyvä juttu lastenpsykalla työpäivän lisäksi. Jos joku nyt siellä miettii että mun pitäisi hoitaa kaikki, se ei ole niin. Huomenna aamulla Leon toimintaterapeutti tulee aamulla kotikäynnille, ja Leolla huomenna harrastus päiväkodin lisäksi. Ja eikä siinä mittään, tykkään aikatauluttaa oman elämäni, mutta välillä saattaa tuntua pieneltä kaaokselta päässä, mutta se on osa mua. Ja ainiin, olihan siinä vielä maanantaina Martan eläinlääkäri. Perjantaina pitäs olla ihan chillii, ja lauantaina lähen omille menoille. 

En tiiä ketä kiinnostaa tuo lista, mutta tulipahan selväksi, että vaikka kotona oonki, silti kuitenkaa en oo kotona, koska tekemistä riittää. Hirviästi tekis mieli ottaa täälläkin kantaa edellisen tekstin kommenttiosioon tullut palaute, mutta toisaalta en tiiä jaksanko, mutta jos mä kuitenkin pienesti kirjottaisin muutaman sanan ajatuksiani. Lyhyesti, sain palautteen, jossa anonyymin kirjoittajan mukaan olen todella hyökkäävä persoona, ja käyttäisin vammaani tekosyynä olla ilkeä. Kommentissa sanottiin myös, että kiillotan omaa kuvaani itsestäni, enkä puhu negatiivisista jutuista julkisesti. Hän varmasti lukee tätä tekstiä, ja voi olla, että takertuu lauseisiin, koska hän ei sanonut sanatarkasti näin, mutta pointti oli tämä. Kirsikkana kakun päällä, kirjoittaja veti lapset mukaan myös sanoen "sääli lapsiasi kyllä käy." Vaikea ottaa kantaa asioihin, kun en tiedä, mitä negatiivisuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä, ja lapset ei kuulu mitenkään. Harva lukijoistani on nähnyt heitä livenä, ja tuskin tulee näkemäänkään, ellei sattumalta jossain törmätä. Kirjoittaja tavoite oli vain provosoida ja loukata kyseisellä lapsellisella kommentilla. Säälittävää tässä onkin
se, että pitää tulla haukkumaan, mutta ei tee sitä omalla naamalla, taikka edes nimimerkillä. Osaksi onnistui, niinkun olen ennenkin sanonut, palautetta saa laittaa, mutta jättäkää nyt jumalauta mun lapset pois tästä. Tässä on syy, miksi en näytä heitä somessa ikinä. 

Näihin edellä mainittuihin asioihin otan kantaa myös podissa. Jos kiinnostaa käydä kuuntelemassa, podi löytyy nimellä "elämää rajoitusten kanssa-podi." Tiukkasävyisestä tekstistä huolimatta aurinkoa tuleviin päiviin. Pidetään katkeruus loitolla, ei anneta sille tilaa. Rauhaa ja rakkautta.

<3 Tuoliapina