"Ethän sä mitenkään tuu pärjäämään kahden lapsen kanssa yksin."

Tänään kirjotan siitä mitä kaikkee pitää ottaa huomioon äitinä pyörätuolista käsin varsinkin, kun oon raskaana. 

Mullahan on nyt menossa rv 25. Raskaus itsessään on tosi ihana juttu ja ja mahakaan ei oo niin paha mitä alunperin aattelin sen tässä vaiheessa olevan. Totta kai kasvanut maha aiheuttaa painopisteen muutoksia kelle tahaansa.Hankaloittaahan se vähän, mut liikkuminen ei silti oo  ylitsepääsemätöntä. Raskausaika itsessään on alkuvaikeuksien jälkeen on ollu helpohko. Mieliala on ollu tasaisempi, kun Leon raskausaikana.Mietin monta kertaa ennen raskautta, että toivottavasti en oo samalainen hormoonihirviö, kun Leoa odottaessa. 

Vähäisen liikkumisen takia mulle on alettu pistää inhiskapiikkiä päivittäin veritulpanestoon. Sekin on tosi ymmärrettävää, mielummin pistätän itseeni, kun ottasin turhan riskin. Piikkiä pistetään vielä kuus viikkoo synnytyksestä, onneksi en oo piikkikammonen.Tän vamman takia en pysty ite piikkiä pistämään, joten avustaja tuikkasee sen.Onnekas oon, kun tälläsii piikkejä on keksitty. Tässä suojellaan mua ja vauvaa.

Toukokuun lopussa mulla alkaa seurannat äitiyspolilla, onneksi. Miksikö? Cp vamman ja korkeen raskaus diabetes riskin takia. Käynnit on aina kerran kuukaudessa. Kaikkeni omalta osalta teen, että raskaus menee loppuun asti hyvin. Mitään pelkoo ei kylläkään oo ettei menis, oon tosi luottavainen kaikesta. Nyt on avuntarpeenarvioinnitkin takana, nyt vaan odotellaan. 

Hullua, kun on enää komisen viikkoa töitä, jonka jälkeen alkaa kesäloma ja äitiysloma. Kesäkuun eka päivä jään toistaiseksi osa työkyvyttömyyseläkkeelle. Keskityn perheeseeni ja vauva-arkeen, ihanaa. Leon tutkimukset alkaa kesäkuun lopussa. Huippua, kun voin keskittyä täysin niihin, kun oon lomalla. 

Vielä tähän raskauteen palatakseni, haluun kertoo mikä ja mitkä kysymykset mua ärsyttää ihmisissä liittyen tähän raskauteen.

Mä en todellakaan tykkää puhua mun painosta oikeestaan kenenkään kanssa. Tän raskauden osalta kysyityn kysymys on "onko sulla paljon paino noussu tän raskauden aikana?" "Onko paino samaa luokkaa, kun Leon kanssa?" Siis oikeesti mitä se kellekkään kuuluu? Kenenkään ei kuuluis kysellä tämmösiä. Ensinäkin vaikka vastaisin lukeman, niin mitä se kysyjä sillä tiedolla tekkee? Sais vaan lissää aihetta taivastella. Kehorauha kunniaan. "Miten sä tuut pärjäämään kahden lapsen kanssa?"Ethän sä mitenkään tuu pärjäämään kahden kanssa yksin" Ei oo kokemusta arjesta kahden kanssa, mutta luotan itseeni satapros. äitinä ja tiedän pärjääväni. Sitäpaitsi on lapsilla isikin ja me ollaan yhdessä, joten eipä ole tarvetta pärjätä yksin. Niin ja kyl mä saan avun, kun tän vammani vuoksi tarvitsen sitä enemmän kun vammaton ihminen. Törkeää olettaa ja luoda ennakkoluuloja. Huomaan, että tää maailma ei oo vieläkään valmis ennakkoluuloista ja oletuksista, ei se tuu koskaan sitä olemaankaan. Niin kauan, kun mussa henki pihisee teen omalta osaltani kaikkeni,että tästä elon maailmasta tulis ees piirun verran ennakkoluulottomampi. Meillä on Henkan kanssa tosi tiukat rajat arjessa,koska rajat on rakkautta. En siedä yhtään jos meidän asettamia rajoja ei kunnioiteta. Leo toimii parhaiten, kun hänellä on rajat ja sitä myöten tietää mitä saa tehä ja mitä ei. Uskoisin, että hän kiittää meitä vielä joskus. Tässä maailmassa on ihan tarpeeks tulevaisuuden toivoja, turvattomuutta ja vapaankasvatuksen tuotoksia, että meijän lapset ei tuu kuulumaan niihin. 

<3: Tuoliapina