SEIS! ÄLÄ OLETA

Lähdin hetkeksi istuskelemaan puistoon ja kirjoittamaan. Nyt on oikeasti sellainen tunne että en oikein tiedä mistä aloittaa, kun ajatuksia on niin paljon päässä. Oon tietoisesti pitänyt vähän taukoa, että tulee just tämä tunne. Ajattelin ensin, että kirjoittaisin yleisesti kesäkuulumisia ja fiiliksiä eletystä kesästä. Kuitenkin vahvasti omassa päässä tuntui siltä, että ajatusten seasta nousee tietty aihe mistä haluan sanoa. En yritä olla 

parempi muita, nämä ovat vain kokemuksia mitä minulle ja muille on sattunut. En puhu tunnistettavasti, vaan yleisesti.

Suomipop-festarit olivat nyt ainoat festarit tänä kesänä, missä fiilistelin. Tälläkin kertaa mulla oli avustaja mukana, koska koen sen helpommaksi. Saan avun samalla, mutta myös saan kunnioittaa omia aikataulujani ja mennä niiden mukaisesti. Näin perhearjen keskellä se on todella vapauttavaa. 

En oikeen tiedä miten tämän sanoisi että ei tulisi väärinkäsityksiä, kun tulkintoja on yhtä paljon kuin lukijoitakin. Olin inva-lavalla korokkeella. Festareillahan se menee niin että paikat täyttyy saapumisjärjestyksessä. Invakoroke on pieni minkä kyllä ymmärrän, mutta juuri sen takia kaikki eivät pääse eteen, se menee niille ketkä ovat tulleet paikalle ensin. Ärsyttää että vammaisten kesken oletetaan niin, että kaikilla on oikeus saada hyvä paikka ja nähdä täydellisesti lavalle, vaikka seisovien kanssakaan se ei ole niin. Lisäksi, muiden avustajat menivät seisomaan lavan eteen mutta minun avustaja käskettiin lavalta pois. Vaikeammin vammaisten avustajat saivat kyllä olla miten haluavat, mutta minun oletettiin pärjäävän koko keikka yksin. Ja eikä siinä mitään kyllä pärjäsinkin, mutta oletus taas on se että kaikki vammat ja tarpeet ovat näkyviä.   Mielestäni kaikilla on samanlaiset säännöt. Vaikka en halua lokeroitua vammaiseksi, tilanne kuitenkin on mikä on, ja minullakin on oikeus apuun ja avustajan läsnäoloon. Mun mielestä tämä tilanne menee kiusaamisen puolelle enkä hyväksy sitä ollenkaan, ja todellakin sanoin sen siinä tilanteessa. En ollut, enkä aio jatkossakaan olla hiljaa tilanteissa jossa muut toimivat oletusten perusteella.

Leolla loppui loma heinäkuun loppupuolella, joten hän on aloittanut päiväkotiarjen. Se on alkanut hyvin. Kesäpäiväkodissa meni yllättävän hyvin, ja hän viihtyi siinä. Minä en voi vaikuttaa enkä halua toisten kasvatustyyleihin. Siinä vaiheessa kun ne tuo ongelmia ja kiusaamista lapselleni, kuuluu minun puuttua asiaan. Esimerkkinä josta kerron tapahtui päiväkodin ulkopuolella, joten se ei liity millään tavalla hoitajiin. Yleisesti ottaen lapset ovat ihania, mutta rajat ovat rakkautta joista pidän itse kiinni. Oltiin menossa kottiin, ja Leo oli skuutilla. Päiväkotikaveri tuli sitten ihastelemaan Leon menopeliä, kyseisellä henkilöllä oli itselläkin samankaltainen. Leolta yritettiin saada väkisin skuutti pois tönimällä ja riuhtomalla jalkaa pois laudalta. Tilanteessa Leo oli todella hämillään, ja toisen lapsen äiti ei tehnyt mitään, vaan oli hiljaa ja lähti pois. Tämä olematon reagointi oli todella ärsyttävää, koska minun piti tehdä siinä toisen äidin työ. Saman tien itse puutuin ja sanoin, että toisen omaisuutta ei saa väkisin ottaa eikä varsinkaan koskea toiseen ilman lupaa.  Tiedän että tilanteita jatkossakin tulee, ja aion niihin puuttua vaikka toiset ei puuttuisi. Menen itse joka tilanteessa omien arvojen mukaan, joita Leolle samalla opetan. Samalla tavalla puuttuisin myös jos Leo olisi tekevänä osapuolena. Yhtä tärkeää on myös kannustaa ja kehua hyvin hoidetuista tilanteista. 

Muistakaa vaalia toisten kunnioittamista, rauhaa ja rakkautta. ♥️ Tuoliapina