Elämäni palapeli

Kuuluukohan mulle mitään sellaista mistä jaksaisin kirjottaa? Kävin tossa viikonloppuna kelaamalla lenkillä Martan kanssa,eka lenkki oli 3km ja toinen sit vähän lyhyempi. Sit tein vielä porrastreenin 2x viidenteen kerrokseen. 

Oon huomannu, et pienetkin hetket omaa aikaa antaa mulle voimaa arjen pyörittämiseen. 

En silti koe tätä meijän arkee raskaaksi. En oo ikinä tykänny palapeleistä, mut tää meijän elämä on melkoista palapeliä ni tästä mä tykkään. Rakastan aikatauluja ja sitä, että niissä pysytään. Sitähän tää on, kun viikon aikataulut suunnittelen ja toteutan ni hyvin harvoin itselleni kiukuttelen. 😂

Mähän oon väsymyksestä jankannu iät ja ajat täälläki. Tajusin just,että oon kaatunu jakkaralla muutaman kerran tosi pahasti,eikä mun päätä oo koskaan kuvattu. Vaadin itselleni nyt pääkuvat. Tää väsymys on sellasta aivoväsymystä. Väsymys on tullut kaatumisten jälkeen. Eikä liity CP vammaan ainakaan mun kohalla. Toivotaan, että pääsisin suht nopeasti kuvauksiin. Toisaalta, eipä mun tilanteessa ennää parin kuukauden jono tunnu,kun oon kärsiny tästä jo vuosia. Pääasia,että pääsen joskus taas lääkärin juttusille.

Taas on se aika kun laitan fysioterapia hakemuksen kelalle.Mun diagnoosi on ollut syntymästä asti silti nämä hakemukset mun kohdalla tehään n. Kahen vuoden välein.Kelan lääkärihän se on paras asiantuntija,kun hän ei oo nähny mua koskaan. No, ootellaan paljonko kertoja tällä kertaa tullee. 😜

Lauantaina lähen pitkästä aikaa viihteelle kaverin kanssa.Heikompaa hirvittää. Ihana mennä kuitenki ja sit meen yöksi kaverille, tuled kaivattu irtiotto arjesta.

Ihanaa tulevaa vappua!

♥️ Tuoliapina