Inhoan epäonnistua

Mun yksi suurimmista haaveista toteutu, kun pääsin puhumaan podiin siitä on vaikea puhua. Jakson nimi on oikeus rakkauteen. Mua ei jännittäny ollenkaan ne nauhotukset, olin todella innoissani. Podi äänitettiin Kaapelitehtaalla.Koin todella tärkeäksi puhua ennakkoluuloista. Tää maailma tarvitsee suoraa puhetta aiheesta asioiden oikeilla nimillä. Kiitos jokaisesta palautteesta jaksoon liittyen. Jakson pääset edelleen kuuntelemaan jokaisesta podialustalta.Selvennykseksi sanottakoon, että oon kysyny luvan eli saan mainostaa jaksoani täällä. Lähdin Helsinkiin tosi aikasin nauhotuspäivänä ja tulin yöllä pois. Oli kyllä ihana reissu kaikkinensa.Kerettiin vähän shoppailla kotiin tuliaisia ja käydä"salkkari kadulla." kulkee metrolla ja käydä syömässä. Voisin tehdä heti uuen reissun Helsinkiin. Nukuin koko junamatkan mennessä niin ei ees tuntunu pitkältä matka. Reissasin avustajan kanssa.

Tuntuu, että tässä välissä on tapahtunu kaikkea kivvaa. Leon 3v synttereitä juhlittiin eilen isolla porukalla. Oikea syntymäpiävä on tänään. En oo ikinä ennen nauttinu juhlien järjestämisestä. Mulla on kauhea epäonnistumisen pelko.Haluaisin tehdä kaiken mahdollisimman hyvin. Totta kai siedän pettymyksiä, mutta kun on omasta lapsesta kyse niin haluan, että kaikki onnistuu vähintään hyvin. Kaikki onnistu yli omien odostuksien.Vieraat nautti ja päivänsankari erityisesti. Toki oon työstänyt tätä epäonnistumisen pelko ahdistusta nyt psyk.sairaanhoitajalla ja se on selvästi auttanu, koska juhlapäivä ei ollu erityisen stressaava mitä se on aiemmin ollu. Oon tosi positiivisesti yllättyny.Marttakoira oli juhlien ajan hoidossa ja muutaman päivän lepolomalla hälinästä. Hännänheiluttaja kotiutuu huomenna.

Pikkuhiljaa voikin laskeutua joulun viettoon. Jouluaatto ollaan täysin omalla porukalla ellei käydä siskon perheen luona syömässä. Mitään kummempaa suunnitelmaa ei jouluksi oo.Paitsi totta kai joulupukki käy ja sitähän Leo kovasti oottaa tietenki.Vaikka kuulemma jännittää, mutta se kuuluu asiaan. Tapaninpäivänä lähetään mamilaan Leville. 

Perjantaina kävin baarissa pitkästä aikaa ystävän kanssa. Tuli juhlittua pilkkuun asti. Leo oli isinsä kanssa kotona. Mä menin baarin jälkeen vielä mun ystävän luo yöksi. Tuli tarpeeseen irtiotto arjesta. Ei sattunu mitään kommelluksia baarissa, mutta oli mun ystävälle sanottu illan aikana, että "teet kyllä tärkeää työtä." Ystävä oli sit vastannu, että me ollaan täysin ystäviä. Sit mies oli sanonu jotai, että aijaa, mä ihan automaattisesti oletin, että oot töissä. Ensinäkään mun työntekijät ei juo töissä ollessaan. Tää mun ystävä oli ollu baaritiskillä tilaamassa tuon kommentin kuullessaan. No, näitä riittää niin kun huomattu on. Pyydettiin mua tanssimaan muutamaan otteeseen miesten aloitteista, mutta en tanssi muiden kans kun oman miehen. Voin mä tanssia jos siinä on muitakin, mut hitaita en. Tää mies joka pyys tanssimaan niin hän oli sitä mieltä ettei mun miehen tarvis tietää tanssimisesta. No en lähteny siltikään tietekään. 

Viime viikkoina oon innostunut kävelystä telineen kanssa vielä enemmän.Viikkojen aikana oon käyny jopa kolme kertaa viikossa kävelyllä joko Martan kanssa tai ilman. 

Kysyin taannoin mistä haluaisitte, että kirjotan ylivomaisesti haluaisitte kuulla jotain henkilökohtaisempaa. Lupaan ens kerralla kirjottaa henkilökohtaisemmasta aiheesta. En vieläkään malttais lopettaa, jotenki haluisin vaan kirjottaa ja kirjottaa. Haluun mennä Leon kerhon joulujuhlaan ja päätöskeskusteluun virkeenä, joten hyvää yötä. 

Rauhallista joulua ja kaikkea hyvvää.

<3 Tuoliapina