Meijänlainen korona arki

 Nyt löyty aikaa kirjottaa. Kyselin että haluaisitteko lukkee meijän korona arjesta niin sitä sitten toivottiin, eli tämän kertainen teksti pohjautuu tähän, joten jos ei kiinnosta niin nyt on hyvä aika lopettaa lukeminen. Mä en siis ole ottanut rokotteita, enkä tuu ottamaan. Mulla on ollu aina ajatus, että jos saan tauin niin se podetaan sitten ihan luonnollisin keinoin. Enkä mä tässä halua edes lähteä arvuttelemaan mistä tauti on meille tullut. Minä ja leo altistuttiin tammikuun alussa, ja sithän mä aloin soittelemaan paikat missä oltiin käyty. Mun oireet alko seuraavana päivänä altistuksesta, enkä mä vielä sillonkaan uskonut että se on sitä ite tauin pirulaista. Mutta halusin varmistua ja menin viralliseen testiin, mun oireet paheni siinä vaiheessa kun oottelin testin tulosta. Silti testi tulos tuli negatiivisenä takasin, ajattelin sitten että en oikee usko sitä negatiivistä tulosta, tehtiin sitten kotitesti, ja sehän oli posi. Meillä on siis kotona avustaja henkan ollessa töissä, eli 8 tuntia päivässä. Ja sitten viikonloppuna muutamia tunteja. Korona aikana meillä ei tietenkään saanu ketään käyä. Mun ja Leon altistuksesta huolimatta, Henkka oli terveenä ja ois saanu käyä töissä, mutta se halus auttaa ja huolehtia meistä, joten teki etänä kotoa käsin vähän töitä. Vois luulla, että tämmönen korona arki rasittaa parisuhdetta, mutta meillä kävi toisinpäin. Meitä se lähensi. 

Oireista sen verran, että mulla alko nenän tukkosuudella, ja perus flunssa oireilla ja jokapaikkaa kolotti. Päivien edetessä alko tulla ihan järkyttävä yskä, ja se yskä oli kaikista pahin oire mulla itellä. Eikä meillä kummallakkaan ollu kuumetta, Leolla oli aikalailla samanlaiset oireet ku mulla, ehkä vielä pahempi yskä. Ja tosiaan kun kirjoitin että avustaja ei saanut meillä käydä, niin saatiin kuitenkin kauppa ja koiran lenkitys apua, mutta siinäpä se. Onneksi Henkka pysy terveenä, niin se pääsi sitten käymään kaupassa ja siivos, teki ruokaa yms. Hän ei kertaakaan valittanut, vaan huolehti että meillä on kaikkea. Ainoastaan mikä itellä ärsytti, niin loppuvaiheessa eristystä se kun Leo ei päässyt näkemään kavereitaa, niin alkoi pitkästymään sisällä olemiseen. Toki Leo kävi isänsä kanssa ulkona muutaman kerran päivässä, turvavälit huolehtien mutta eipä se tuommoiselle vilkkaalle lapselle joka on tottunut menemään ja tekemään niin tarpeeksi iloa tuottanut. Näiden kaikkien kokemusten jälkeen kuitenkaan en tekis mitään toisin, ja nään hyvääkin tässä kun ollaan sairastettu tämä. Sen hyväpuoli on se että sain passin vihreäksi ja pitäisi ainakin olla puolenvuoden suoja tautia vastaan, mutta en sitte tiiä uskonko ite tuohon mutta näin ainakin kerrottiin. Henkalle tuli meistä viimeisimpänä korona, ja se oli täysin oireeton. Henkalla tuli vaan intuitio että hän tekee kotitestin, ja sehän oli sitten posi. Koko taudin aikana ei hänellä ollut oireen oiretta. Sanoisinko että meistä kolmesta Leolla oli kaikista pahin tauti tuon yskän takia. Ite tauti ei silleen pelottanut missään vaiheessa ja jos niin tapahtuu niin voisin sairastaa uudestaan muttta näin ristiriitasena sen että kun sanotaan että oireettomana saa liikkua, niin se on aika ristiriitasta koska jos Henkka ei ois tehny kotitestiä, niin se ois voinut tartutttaa muita, että silleen aika jännä asetelma. Toivon Leon puolesta että se ei saa enää tuota tautia, niin pysyy sosiaaliset virikkeet kunnossa. Mä pelkäsin virallisen korona testin ottamusta enemmän kun Leon synnyttämistä ja sanoinkin sen sille näytteen ottajalle, mutta ei se sitten ollutkaan yhtään niin paha. Mä menin korona suojatulla inva taksilla, sinne testiin, se oli yksi hankaluus kun niitä korona suojattuja takseja ei oikeastaan ole ku ihan muutamia niin jouduin sen takia siirtämään testi aikoja muutaman kerran, kun en saanut korona suojattua kela taksia. Siinä olisi kehittämisen varaa, siis nuissa takseissa ja siinä järjestelmässä miten me vammaiset päästäisiin vielä paremmin ja jouhevemmin liikkumaan korona suojatuilla takseilla. Ymmärrän toki että tämä on ensimmäinen laatuaan, joten tästä on vaan suunta ylöspäin. Viimeviikon lopulla meille soitettiin tartuntatauti jäljityksestä, ja annettiin lupa liikkua ihan normaalisti ja kehuttiin jopa sitä miten ollaan jaksettu olla 2-vuotiaan kanssa niin hyvin eristyksessä. Tämän taudin johdosta pääsen maaliskuussa kattoo Antti Tuiskua, kun se passi on tosiaan vihreänä joten positiivistä tässä taudissa oli se että nyt saan seuraavan puolenvuoden ajan liikkua ja nauttia elämästä. En tekis mitään toisin tai muuttais ajatusmaailmaa. Nyt on hyvä mieli siitä että tämä tauti on sairastettua ja päästään normaalia arkea elämään.