Valoa ja iloa tunnellin päässä

Mulla tullee muutamaa päivää aiemmin ennen kun kirjotan blogia, tunne pitäis kirjottaa. Sit mää kypsyttelen ajatuksia sen muutaman päivän ennen kun alotan. Jatkan siitä mihin viimeksi jäin, kun asiat on menny etteenpäin. Mähän kirjotin, että mulle sanottiin etten nää vasemmalla silmällä ollenkaan. Olin tosi huolissani siitä, että miten on voinu näin käydä kun oon kuitenkin ennen nähny vähän. Optikon jälkeen sain ajan 1-7 vuorokauden kuluessa päivystävälle silmälääkärille. Silmälääkärille menin toivoni menettäneenä.Kerroin optikon terveiset. Näköni tutkittiin ja tilanne kartoitettiin. Luojan kiitos, huonossamassakin silmässä oli näkö tallella samallaisena kun aina. Huonona, mutta näköä on. Lääkäri kerto, että optikko oli määränny mulle vääränlaiset lasit. Sellaiset lasit missä ei ole prismaa, vaikka kuulema pitäis olla. Ihmettelin sitä suuresti. Toinen juttu mikä oli helpotus niin se, että päivystävä silmälääkäri laitto mulle lähetteen karsastuspolille. Niin, ja tämä samainen lääkäri kerto, että mun vasensilmä karsastaa enemmän kun ennen ja sen takia musta tuntuu etten nää. Eli kaikki tää piti käyä toteamassa lääkärissä mikä on siis hyvä, mutta oonhan kirjottanu kaikesta näistä tännekkin ja mua ei oo koskaan otettu tosissaan paitsi nyt. Lasit on auttanu silmäoireisiin, sen tiesinkin. Väsymykseenkin ihan vähän, mutta silti väsyn samallatavalla.  

En halua täällä valittaa, mut haluun kertoo faktat. Tänään käytiin Martan kanssa neljä kertaa lenkillä. Mun missio on nyt et annetaan myös Martalle aktiviteettia päiviin ja tottapuhuen mun täytyy sitä hiukan kiinteyttää. Omasta kuntoilustani se, että oon käyny nyt iltalenkit kelaamalla paitsi tänään. Mähän oon käyttäny pyörätuolia Leon kanssa sisällä, koska oon kokenu sen turvillisemmaks. Nyt oon illat ilman sitä. Leon kasvaessa jätän kokonaan pois, kunnes tulee (toivottavasti saadaan ) joskus Leolle sisarus. Kaikenkaikkiaan valoa tunnelin päässä. 

Ihanaa, ku ootte jättäny mulle kommentteja näihin kirjoituksiin. Tykkään siitä, että jaatte omia mielipiteitä ja ajatuksia.

Btv, onneksi tiedossa on luminen joulu, kun me mennään mun äidin luo Leville. Tammikuussa Leo alottaa kerhon kolme kertaa viikossa. Kerran viikossa mun kans ja pari kertaa yksin. Hän on niin iso poika. Puhuu paljon. Tällä hetkellä Leo käy avoimessa päiväkodissa kaksi kertaa kuussa ja maanantaisin kerhossa mun kanssa. Tammikuussa jatkaa samassa paikassa missä käydään nyt. Me ei haluta laittaa vielä päiväkotiin täyspäiväisesti, kun ei oo pakko. Lapsi on vaan kerran pieni. Haluan viettää aikaa Leon kans, mut just sopivasti on aktiviteettii noissa kerhoissa sit jaksaa kattoo äitiiki. Leon kuulumisista onnistumisista sen verran, että hän on oppinu käymään pöntöllä. Oon siitä älyttömän onnellinen. Leo käyttää tietenkin vielä vaippaa totta kai, mut onnistumiset on ihanaa. Tästähän tuli taas melkonen sillisalaatti , mut sellanen mää oon. 

Tämmönen kevyt mietelmä tähän loppuun noista rokotusasioista. Mä en oo ottanu koronarokotetta  enkä ota. Oon tosi rokotusvastainen ja lääkevastainen ihminen. En käytä lääkkeitä juuri ikinä. Viimeksi Leon synnytyksessä oli pakko ottaa lääkkeitä ku ne vähän niin ku kuulu siihen. Mitään vapaaehtoisia rokotuksia en oo aikuisena ottanu enkä ota. Tää ei tarkota sitä, et ajattelisin Leon kohdalla samalla tavalla. Hän on saanu kaikki rokotusohjelmaan kuuluvat rokotteet. 

Oulu on nyt leviämisvaiheessa taas, vaikka ihmisiä on rokotettu. Mä tiedän, ettei rokote estä koronaa saattaa lieventää oireita. Eikä rokotteen saanut levittää tautia samalla tavalla kun ei rokotetut. En vaan näe hyötyä itselleni tästä rokotteesta. Ajattelen, että virus ei tuu häviämään maapallolta koskaan. Silti en tuomitse ketään joka sen haluu ottaa tai en pode huonoa omatuntoa siitäkään kun en ota rokotetta. En vaan halua itseeni vierasta ainetta mitä ei ole tutkittu. Noniin tämäpä tästä. Ei ole siis tarkoitus saada vihoja niskaani. Ihana vaan tuoda ajatukseni mielipiteeni julki tänne.