Onko oikeaa tapaa olla äiti?

Pyysin Henkkaa tuomaan meijän läppärin mulle tähän olohuoneeseen, nyt on aika kirjottaa. Tässä kirjottaessa on monia ajatuksia. On ensimmäinen hetki tänään jolloin saan keskittyä omiin ajatuksiini. Leo nukahti 40 minsaa sitten, eli puol 8. 


Mää oon viime päivät miettiny äitiyttäni ja toisten ajatuksia siitä. Sen jälkeen, kun musta on tullu äiti, oon huomannu kuinka etenkin tuntemattomat ihmiset kommentoivat äitiyttäni, lastani ja tapojani olla äiti. Kaikki ei ole negatiivista tietenkään. Lähinnä oon huomannu sen kuinka paljon äitiys aiheena puhuttaa. Mä en siis kirjoita tästä siksi, että ajattelisin tän pelkästään negativiisena. Annan esimerkin. Jos lisään someen Leosta kuvan, niin selittelen kuvatekstiin paljon. Eilen laitoin kuvan ja just ennen kuvan ottoa Leo otti pois hanskat niin kirjoitin kuvatekstiin: Oli Leolla äsken vielä hanskat kädessä. Ei mun oikeesti tarvis selitellä. Oon yllättynyt kuinka siitä kuinka paljon meijän elämää kommetoidaan, joten pääsin itse vähemmällä kun niin kirjoitin. Hassua, kun eihän se ketään pitäis kiinnostaa? En tiiä onko tää normaali ilmiö äiti-ihnmisten keskusteedessa? Vai onko tää sitä, kun oon pyörätuolia käyttävä äiti niin halutaan auttaa eli neuvoa ? Mun mielestä kaikilla saa olla mielipide, mutta kaikilla saa olla oma tapa olla äiti. Antaa kaikkien kukkien kukkia. 


Te, jotka ootte lukenu mun blogia pidempään tiedätte kuinka paljon halusin äidiksi. Äidiksi tuleminen oli mun pitkäaikainen unelma. On ihanaa, kun se unelma toteutu. Mun mielestä tää elämä on pääosin unelmien toteuttelua.

Äitiydessä on parasta se, kun saa olla vastuussa pienestä rakkaasta ja se, että olet sen pienen tuki ja turva. Mä monesti mietin, kuinks onnekas oon kaikesta tästä. Ei tätä voi oikeestaan paremmin kuvailla, tunne täytyy kokea. Kaiken tämän miettimisen jälkeen oon myös miettinyt omaa äitiäni. Hänhän on mun lempi-ihminen, rakkain päällä maan. Haluan olla lapselleni samakaltainen kun äitini on mulle. Tuki ja turva - ei ole asiaa mitä en vois kysyä, aina on apu lähellä,. Äitini on mulle hyvin rakas ja sanon sen hänelle useasti. Oon myös onnekas siitä, että Leolla on tuollainen mummu kun meijän äiti on. Vaikkakin kaukana - silti läsnä. Mummua aina kiinnostaa meijän kuulumiset ja nähdään aina kun voidaan. Tämäkään ei oo itsestäänselvyys. Oon todella kiitollinen siitä miten minut kasvatettu ja mun lapsuuden muistikuvat on normaalin turvalliset. Pyrin omalta osalta samaan Leon kanssa. Tää maailman tilanne pistää välillä miettimään syvällisyyksiä, silti se ei estä mua elämästä. On ihanaa olla äiti. Oon kiitollinen siitä, että äitini on äitini - mykyään myös ystäväni.


Kylläpä tästä tuli syvällinen kirjotus,mutta olo on tosi hyvä. Ihana kuunnella sateen ropinaa.Oon ilonen siitä kuinka hyvä olo tuli, kun kirjotin tän. Tän takia kirjotan tätä blogia, eli hyvänolon takia.Ihanaa kevättä, rauhaa ja rakkautta. <3 Tuoliapina

Kommentit

Suositut tekstit