Faktoja arkielämästämme

Kuten kaikki tietävät, meillä on vammani vuoksi avustaja. Suurimman osan ajastamme. Ajattelin, että teitä lukijoita vois kiinnostaa haastattelu yhdestä  työntekijästäni. Meillä on monta avustajaa, mutta avustajaamme ketä haastattelen nyt, hän tekee arkipäivää ja on elämässämme eniten tällä hetkellä. 

Kertoisitko omin sanoin itsestäsi niin, kuten haluat mun esiteltävän sinut mun lukijoille?

Olen reipas 31-vuotias sosiaalinen ja ihmisläheinen nainen Oulusta. Tykkään olla apuna ja touhuta arjen haasteiden kanssa. Lapset ja eläimet ovat myös lähellä sydäntä.

Kuinka päädyit meille töihin? 

Ollaan tunnettu sun kanssa jo n. 15 vuoden ajan ja pyysit minua ensin keikkatöihin ja tuurailemaan, ja tästä jatkoinkin sitten kokopäiväisenä teillä :)

Kerro pääpiirteittäin työnkuvastasi? 

Olen apuna arjen pyörittämisessä, käytännössä ns oikea kätesi :) avustan mm. Leon hoidossa, kotitöissä, Martta-koiran ulkoiluttamisessa, ruoanlaitossa ja kaikessa mitä voikaan tulla vastaan.

Onko sinulla ollut koskaan minkäänlaisia ennakko-oletuksia työtä kohtaan? 

Eipä oikeastaan ole ollut, kaikki mikä on mietityttänyt, olen kysynyt ja ollaan keskusteltu asioista. Lapsesta saakka olen tuntenut liikuntarajoitteisia ihmisiä, joten rajoitusten kanssa eläminen tai sen ymmärtäminen on sinänsä tuttua.

Minkä ajattelisit olevan työnhaaste ja hyöty? 

Haasteena esimerkiksi tuolin kanssa liikkuessa, on se, että monet paikat eivät ole huomioineet esteetöntä liikkumista. Tämä on avustettavankin kannalta ikävää, ja toivoisinkin, että kaupungit ja liikkeet kiinnittäisivät enemmän huomiota moisiin asioihin; helpottaisi kaikkien elämää.

Koen saavani työstäni paljon enemmän kuin vain rahaa; nautin auttamisesta ja siitä että näen konkreettisesti työni jäljen. Sun kanssa on todella mukava viettää aikaa ja rakastan myös lasten ja eläinten kanssa touhuilua.

Me ollaan lähes jokapäivä tekemisissä, miten huolehdit työhyvinvoinnistasi ja siitä, että jaksat kattoo meitä vielä vuosien päästä? 

Työpäiviäni tasapainottaa oma kotielämä ja lataan akkujani mieluiten ulkoilmassa eräjormailemassa tai ystävien kanssa. Minulle kuuluu myös työterveyspalvelut, jos tuntuu, että joku asia kuormittaa liikaa, niin sinne pääsee kyllä juttelemaan ja selvittämään asioita.

Tuntuuko simusta siltä, että päivät ovat samanlaisia meidän kanssa? 

Ei tunnu. Keksit todella paljon ja monipuolisesti mukavaa hommaa päiviin. 

Kohtaamme paljon ennakkoluuloja, varsinkin minä kohtaan äitinä. Miten suhtaudut ennakkoluuloihin, mitkä koet kanssani? 

Olen huomannut myöskin monien ihmisten ennakkoluulot. Tykkään rikkoa näitä ennakkoluuloja kanssasi ja näyttää ihmisille, että liikuntarajoitteisuus ei todellakaan tee sinusta yhtään sen huonompaa äitiä tai ihmistä kuin kukaan muu. Välillä saattaa jopa ärsyttää ihmisten asenteet, mutta täytyy vain koittaa olla isompi ihminen, ja toivoa, että muutkin näkevät ja ymmärtävät vielä saman kuin me.

Uskon, että moni saattaa ajatella, että teet melkolailla kaiken kotonamme, mitä ajatuksia tämä sinussa herättää? Kerro joku myytti mikä ei pidä paikkaansa avustajana toimimisessa?

Tehtävänäni on avustaa sinua arjessa itsenäisesti toimimisessa; ei tehdä kaikkea puolesta. Monesti ihmiset varmaan luulevat, että avustaja tekisi kaiken, mutta näin ei kyllä todellakaan ole. 

Liityin tammikuussa hetaliittoon teitä työntekijöitäni varten, kerro kuinka se on helpottanut sinua ja millaista oli työskennellä ilman liittoa? 

Minusta oli aivan mahtava asia, että liityit liittoon; se tuo varmuutta sekä meille työntekijöille että sulle itselles. Liittoon liittymisen myötä Oulun kaupunki on velvollinen maksamaan meille parempaa (henkilökohtaisten avustajien TES:sin mukaista) palkkaa, saamme paremmat arkipyhäkorvaukset ja pystymme sopimaan kanssasi joustavammin työvuoroista. Lisäksi apuna on tarvittaessa lakipalvelut yms ja täten koen että hommat sujuvat noita asioita koskien paljon paremmin.

Onko sinulla sellaista mitä et tiedä minusta tai vammastani ja haluaisit sen tietää?

Ollaan sun kanssa puhuttu jonkin verran aiheesta ja oon aina kysynyt ja saanut hyvät vastaukset jos on tullut jotain mieleen. Pystyt ihanan avoimesti kertomaan asioista ja nostan isosti hattua asenteellesi!

Haluaisin lopuksi, että teet mielikuvaharjoitteen siitä, että ole hetki kuten minä. Miltä ajatus tuntuu, kun sinua auttaa avustaja, tekisitkö jotain toisin minuna? Jos niin mitä se olisi?  Näätkö tilanteessa jotain hyvää? 

On varmasti vaikeaa ns. luottaa toiseen ihmiseen niin paljon ja niin yksityisissä asioissa ja hyväksyä se, että tarvitsee apua arjessa pärjäämiseen. Mielestäni pärjäät kuitenkin näissä asioissa hienosti ja otat avustajan huomioon ja elämääsi mukaan. Olen sitä mieltä, että kaikista asioista voi löytää myös jotain hyvää. Vaikka olet liikuntarajoitteinen, et anna sen hidastaa elämääsi. Asenteesi on ihan SUPERhyvä ja moni voisi ottaa mallia sinusta ja asenteestasi elämään! :)

Uskon, että tämän luettuanne pääsette hiukan paremmin sisälle meidän maailmaan ja siihen totuuteen etttei avustajamme kuitenkaan kaikkea tee - vaikka paljon tekeekin. Siitä olenkin kiitollinen. Korostan etten haluaisi olla täysin normaali, koska olen tottunut olemaan onnellinen näin. En myöskään usko,että olisin tässä tilanteessa nyt jos olisin täysin vammaton. Kiitos Saralle tästä haastatteluhetkestä, toivon, että tää antoi teille ajattelimisenaihetta. 

<3:llä Tuoliapina