Hei oon mä vielä täällä!

 Kokeillaan istahtaa hetki ja keskittyä. Tässä parissa kuukaudessa on tapahtunut niin paljon. Murheen kryyninä on ollut oma selkäni, se meinas sanoa sopimuksensa irti ja oli tosi hankala olla. Jouduin kohtaamaan pahimman pelkoni Oysin päivystyksessä kun minut laitettiin magneettikuviin ahtaaseen putkeen. Mutta selvisin siitä ilman lääkettä ja mistään ei löydy mitään vikaa mikä on siis todella hyvä asia, mutta tämä selkäkipu ja hektinen arki on osasyynä siihen että en ole joutanut kirjoittelemaan. Nyt on kaikki parempaan suuntaan nousujohdanteisesti menossa. Kipu alkaa siirtyä vasemmalle ja iloiset ja hyvät ajatukset valtaa mieleni. --Leo heräs, käyn nostamassa :D Tai siis käydään. -- Olen aina sellainen että jos johonkin käy kipeää, niin en pysty keskittymään muuhun kuin siihen kipuun, joten voitte kuvitella että Henkalla on ollut aika kiperä kuukausi, mutta kaikesta selvittiin ja lupaan olla hillitympi ja helpompi :D Käytiin eilen treffeillä syömässä kiinalaisessa ja ostamassa mulle hanskat. Oli tosi kivaa. Leo täyttää tänään 10 kuukautta ja vaikka on ollut tosi helppo lapsi ja ihana, niin kyllä se lapsi muuttaa parisuhdetta. En kuitenkaan väitä, että huonompaan suuntaan, mutta aikaa täytyy opetella käyttämään oikein ja huomioida kaikki pienetkin asiat arjessa. Mä tykkään siitä että arjessa on rutiinit ja tietty päivärytmi. Tietenkin sallin muutoksiakin, mutta se on todellinen haaste mulle itelle jos niitä rutiineja tullaan rikkomaan. Myös se, kun tiedämme mitkä asiat toimivat Leon kanssa, niin jos joku toinen tekee eri tavalla ja sitten se ei onnistukaan niin ärsyynnyn siitä. Mulla ja Henkalla on samat rutiinit ja tavat toimia, siksi meidän elämä on suht helppoa Leon kanssa. 

Muistan joskus aikoinaan, etten halunnut liikkua oikeestaan missään kun mulla on toi jakkara. Tarkoitan nuoruusiällä. Mutta nyt Leon kanssa oon oikeen halunnu mennä paikkoihin mitkä ei oo niin helppoja itselle. Esimerkkinä Hoplop, Leo's leikkimaa. Oon tehny sen päätöksen etten anna rajoitteeni häiritä Leon elämää. Onneksi meillä on niin ihana lähipiiri ja avustajat. Täällä työnnellään jo kävelykärryä kovaa vauhtia eteenpäin ja siirrytään tukea vasten eri paikkoihin ja välillä kontataankin yhdessä. Yritän muistaa kirjoittaa ennen kuin Leo täyttää vuoden :D Me ollaan pysytty selästä huolimatta terveenä ja ainiin, kävelin eilen Martan kanssa neljä kerrosta portaita. Martalla on pikkuisen rankempi kausi, kun se joutuu käyttämään takkia ulkona ja Leo on sen perässä, mutta tänään saadaan portti joten Marttakin pääsee omaan rauhaan välillä. Rankempaa tästä tekee vielä se, että Martalla on alkamassa juoksut niin elämä on silloin aika pepusta. Mutta jotain ilon aiheita tähän viikkoon Martallekin, se näkee omaa siskoaan tällä viikolla vuosien jälkeen. Nyt täytyy lopettaa koska Leo hermostuu. Hänen täytyy päästä touhuamaan. Pukeutukaa lämpimästi ja pysykää terveinä!

<3: Tuoliapina