"Onko tuo sun lapsi?!"

 Aina se jaksaa yllättää kerta kerran uudestaan, nimittäin ihmisten ennakkoluulot. Enää se ei niinkään ole minuun ja vammaani kohtaan, vaan äitiyttä ja lastani. Minun nähdäkseni ollaan menty surullisempaan suuntaan, koska kestän itse paremmin minuun kohdistetut ja minuun liittyvät ennakkoluulot, mutta jos ennakkoluulot kohdistuvat lapseeni ja tapaani olla äiti, se vituttaa. Ei ole kenenkään mielestä kivaa kuulla epäileviä kommentteja tai saada pitkiä katseita. Kuulen myös paljon sitä, että pitäisi ohittaa ja antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos nämä jutut, mutta en toisaalta ymmärrä miksi. Jos ei asiasta puhu niin ihmiset eivät totu. Inhoan hyssyttelytekniikkaa (myös vauvan kanssa :D). Toki saadaan myös päivittäin hymyileviä katseita ja olen iloinen niistä, mutta kun viikoittain tulee jostain suunnasta ennakkoluuloja niin kyllähän omalta osaltani haluan sanoa sanottavani. Eilenkin mentiin Leon kanssa kotimme liepeillä, niin mummukka ihan suoraan ihmetteli ääneen "onko tuo sun vauva?!". Vastasin ystävällisesti vaikka olisi tehnyt mieli heittää jotain todella tökeröä takaisin. Lisäksi kuulin että omassa ammatissaan pätevä ihminen kehtaa kysellä kautta rantain, että onko minun lapseni terve eikä viitsinyt edes mitään perusteluita esittää kysymykseen. Siis mitä helvetin perkelettä. Sama asia kun kysyisi terveeltä ihmiseltä onko lapsesi terve, kun eihän CP-vamma ole periytyvä. Ainakaan minun diagnoosilla. Yleensäkään tommosia kysymyksiä ei kysytä varsinkaan ammatti-ihmiset jolla on taustatietoa asioista (tai ainakin pitäisi olla :D). Se on ihan sama asia jos lapsellani olisi joku diagnoosi, kysyä noin. Yhtä pahalta se tuntuisi. En oletakaan että näiltä ennakkoluuloilta tulen koskaan välttymään, mutta jos pitää ihmetellä, niin ihmetelkää minulle suoraan niin pystyn oikasemaan ja sanomaan asiat niinku ne on. En todellakaan aijo olla hiljaa ja anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Pidän perheeni puolia loppuun asti ja toivonkin että Leoa ei aleta kiusaamaan rajoitteisuuteni vuoksi. 

Nyt kun Leon terveyttä on mietiskelty niin voisin vähän kertoa siitä. 19 päivä tuli 8 kuukautta täyteen. Leo kovasti yrittää nousta seisomaan ja onkin noussut pinnasängyssä. Muutenkin kasvaa ja kehittyy oppikirjan mukaan. Nukkuu täysiä öitä ja ruokahalu on samanlainen kun mun. Eli syödään aina kun on tarjolla. Kaks hammasta on alhaalla ja yksi tulossa ylös. Käytiin ostamassa uusi hammasharja ja pestään aamuin ja illoin. Nyt se on alkanut että perässä pitää juosta koko ajan kun vauhti on niin kova ja kaikki kielletty kiinnostaa eniten. Minähän en juokse mutta välillä kontataan yhdessä kilpaa Martan vesikupille. 

Meillä menee kotona hyvin ja Leo alottaa tiistaina muskarin. Mennään koko perheellä. Käyn ensiviikolla lääkärissä ja voisin päivitellä seuraavaksi sitten omat kuulumiset ens tekstissä. Aurinkoista viikonloppua, pitäkää korona loitolla. 

<3 Tuoliapina