Onnellinen elämänmuutos

On ollut hiljaiseloa nyt, mutta kaikki on kuitenkin hyvin ja hommaa on riittänyt. Nyt kun riskiviikot on ohi, ilokseni ilmoitan tulevan onnellisen elämänmuutoksen. Saamme joulukuussa vauvan avopuolisoni kanssa. Raskaus oli suunniteltu, sai siis tulla kun oli tullakseen. Yksi neuvolakäynti on nyt takana, mutta sydänääniä ei ole vielä kuunneltu. Aluksi oli iltapahoinvointia, mutta nyt olen siitäkin selvinnyt. Onneksi pahoinvointikaan ei ollut paha.

Onhan tämä melkoista tunnemyllerrystä, varsinkin kroppani kanssa. Taannoin kirjoitinkin tekstin blogiin suhtatumisestani vartalooni ja mahdolliseen raskauteen. Vaikka se on tosi iloinen ja odotettu asia että maha kasvaa ja kroppa muuttuu, niin saan kyllä todellakin tehdä töitä sen kanssa, että pystyn omaksumaan kroppani. Koska muutenkin ylipaino tulee kuormittamaan lihaksia, kuten kaikilla, mutta minulla vielä enemmän. Liikkuminen tulee olemaan työläämpää. Tilannetta kuitenkin auttaa se, että treenaan ja syön edelleen samankaltaisesti kuin ennen raskautta. Kaikkeen tottuu ajan myötä ja uskon siihen, että tulen palautumaan ajan kanssa. Enkä kuitenkaan vedä siitä hirveätä stressiä, koska minun ja vauvan hyvinvointi on tärkeintä.

Mitään pelkoja ei tässä vaiheessa ole. Olen toivonut synnytystavakseni keisarileikkausta, koska vammani vuoksi en pysty ponnistamaan, eikä alatiesynnytys näinollen ole mahdollinen. Kun tulee kipua, lihakset jäykistyvät. Vammani on pääosin alaraajapainotteinen.

Toivon,että toiveitani kuunnellaan tasavertaisena äitinä. Olen myös toivonut, että pääsen äitiyspolille. Siellä on mm. pyörätuolivaaka, koska normaalivaaka ei palvele minua. Koen myös, että vauvamme saa tarkempaa huolenpitoa. Toivon että lääkäri suostuu siihen, että pääsemme sinne.

Tämä aika on uutta ja ihanaa, mutta tarkoittaa myös paljon asioiden järjestelyä ja valmistautumista tähän ihanaan elämänmuutokseen. Avopuolisoni käy kokopäivätöissä, joten tarvitsen alussa tukea vauvan hoitoon. Avustajatunnit tulevat lisääntymään varmastikkin. Olen todella kiitollinen siitä, että nykyinen avustajani jatkaa työsuhdettaan tästäkin huolimatta. En pidä sitä todellakaan itsestäänselvänä. Olen aiemminkin kirjoittanut blogissa, kuinka tärkeää on, että tulemme molemmat mieheni kanssa avustajani kanssa toimeen. Hyvää työntekijää on todella vaikea löytää.

Tunnen jo mahassa pientä kutitusta ja odotankin innolla loppukuusta tapahtuvaa ensimmäistä ultraa. Minulla on ollut aina toive, että olen viimeistään kolmekymppisenä raskaana. Se kerkesi toteutua. Saa nähdä, miten Martta-koira tulee reagoimaan, odotan sitäkin innolla. Kirjoitan lisää raskausajastani myöhemmin, mutta elkää pelätkö, blogitekstini eivät tule olemaan pelkästään vauvanodotus asioita.

Olen pystynyt treenaamaan vielä normaalisti, toki itseäni kuunnellen, Olenkin iloinen siitä, että  mulla on ammattitaitoinen tukiverkosto fyssareita. Ettei kaikkea tarvitse itse tietää.

Nyt täytyy lähteä syömään ja koiran kanssa lenkille. Jos en kirjoita ennen juhannusta tekstiä, niin oikein mukavaa ja rauhallista keskikesän juhlaa! Pelastusliivit päällä ja viinaa nätisti.

Ainiin, annoin puhelinhaastattelun MTV uutistoimittajalle, se julkaistaan luultavasti tällä viikolla nettiin. Lisäilen linkkiä sitten tänne. Aiheen näette sitten.


<3 Tuoliapina