Suuria päätöksiä
Nyt on aika paljon asiat muuttuneet viime kirjoituksesta. Helpotuksen tunne on iso. Muistan kun joskus olin pahalla tuulella kirjoittaessani, kun lääkäri suositteli minulle työkyvyttömyyseläkettä. En meinannut sitä millään sisäistää. Lääkärin lausunto siitä, että työkyvyttömyyseläke olisi parhain vaihtoehto minulle, sai minut itkemään. Myös testin tulokset ihmetytti, mutta samalla sain vastauksia omaan käytökseeni ja toimintatapoihini. Nyt kun aikaa on kulunut ja olen saanut rauhassa miettiä asioita, niin olen tullut toisiin ajatuksiin. Työkyvyttömyyseläke on vetämässä. Olen ottanut asiasta paljon selvää, ennen tätä päätöstä. Olen innoissani siitä, että eläkkeelläkin voin tehdä jonkun verran töitä. Eläke poistaisi minulta paljon stressitekijöitä ja paineen tunnetta jaksamisesta ja työllistymisestä. Päätös tulee juhannusviikolla.
Tämä siis tarkoittaa sitä, että olen lopettanut koulun. Jotkut voi ajatella, että ihan hölmöä, koska minun piti valmistua viimeistään ensi syksynä. Mutta olen opetellut laittamaan oman jaksamisen etusijalle. Tieto kuitenkin siitä, että voin joskus palata kouluun suorittamaan opinnot loppuun helpottaa. Koska eihän sitä tiedä, mitä ajattelen vaikka viiden vuoden päästä.
Toinen asia mitä olen miettinyt. Tuleeko mulla tylsää? Kun ei ole niin paljon ns. "pakollisia" menoja. Olen tottunut suorittamaan ja tekemään kaiken mahdollisimman hyvin. Mutta en usko, että tulee tylsää. On kuitenkin niin paljon sisältöä päivissä, vaikka ei olekaan mitään pakollista. Uskon siihen, että elämä näyttää suunnan. Olen myös sitä mieltä, että elämästä täytyy nauttia. Kerranhan täällä eletään.
Minulla oli kaksi avustajaa ennen kuin lopetin koulun. Nyt vain yksi, koska tunteja on niin vähän. Tämä tekee parisuhteellekkin hyvää, koska meidän koko suhteen ajan on ollut kaksi avustajaa. Se tarkoittaa sitä, että täysin kahden keskeistä aikaa on ollut vähän. Älkää silti käsittäkö väärin, koska itse olen niin halunnut ja olen kiitollinen kaikesta avusta. Mutta ihan tervetullutta tämmöinenkin välillä.
Vappu oli ja meni, ihan selvinpäin. Grillattiin miehen, siskoni sekä siskon lapsien kanssa. Oli kivaa. Treenannutkin olen samaan tahtiin, hyvin sujuu. Seuraavien viikkojen projektina olisi käydä uusimassa ensiapukortti. Meidän valtakunnassa kaikki hyvin.
<3:llä Tuoliapina
Tämä siis tarkoittaa sitä, että olen lopettanut koulun. Jotkut voi ajatella, että ihan hölmöä, koska minun piti valmistua viimeistään ensi syksynä. Mutta olen opetellut laittamaan oman jaksamisen etusijalle. Tieto kuitenkin siitä, että voin joskus palata kouluun suorittamaan opinnot loppuun helpottaa. Koska eihän sitä tiedä, mitä ajattelen vaikka viiden vuoden päästä.
Toinen asia mitä olen miettinyt. Tuleeko mulla tylsää? Kun ei ole niin paljon ns. "pakollisia" menoja. Olen tottunut suorittamaan ja tekemään kaiken mahdollisimman hyvin. Mutta en usko, että tulee tylsää. On kuitenkin niin paljon sisältöä päivissä, vaikka ei olekaan mitään pakollista. Uskon siihen, että elämä näyttää suunnan. Olen myös sitä mieltä, että elämästä täytyy nauttia. Kerranhan täällä eletään.
Minulla oli kaksi avustajaa ennen kuin lopetin koulun. Nyt vain yksi, koska tunteja on niin vähän. Tämä tekee parisuhteellekkin hyvää, koska meidän koko suhteen ajan on ollut kaksi avustajaa. Se tarkoittaa sitä, että täysin kahden keskeistä aikaa on ollut vähän. Älkää silti käsittäkö väärin, koska itse olen niin halunnut ja olen kiitollinen kaikesta avusta. Mutta ihan tervetullutta tämmöinenkin välillä.
Vappu oli ja meni, ihan selvinpäin. Grillattiin miehen, siskoni sekä siskon lapsien kanssa. Oli kivaa. Treenannutkin olen samaan tahtiin, hyvin sujuu. Seuraavien viikkojen projektina olisi käydä uusimassa ensiapukortti. Meidän valtakunnassa kaikki hyvin.
<3:llä Tuoliapina
.jpg)
Kommentit
Lähetä kommentti