Nyt meni mun rajojen yli

 Kirjoittelen pitkästä aikaa näin aamutuimaan, kun pojat kattoo ryhmä hauta. Haluun kertoo yhden tapauksen, joka ihmetyttää mua tosi paljon. Oltii eilen lasten ja avustajan kanssa viettämässä aurinkoista aamupäivää läheisessä puistossa. Meillä oli eväät mukana ja hyvä tunnelma. Siellä oli meijän lisäksi yksi aikuinen ja muutama lapsi. Vaihoin perus diipadaapaa sen vanhemman naisen kanssa. Samu ei jaksanu enää olla paikallaa ja aloin kääntämään Samua muhun päin, yhtäkkiä tämä vanha nainen kysymättä multa mitään, ottaa Samun syliinsä ja sanoo Samulle, että minäpä nostan sua vähän korkeemmalle kun et äitin sylistä nää nii hyvin mitä muut tekee. Jatkoi vielä, että katoppa sää naurat hetiku otin sut syliin. Mä en usein jää sanattomaksi, mutta tässä tilanteessa en kyennyt sanomaan mitään muuta kun huikkaamaan avustajalle ja Leolle että lähetään. Sanoin sitten naiselle että me lähetään, että antaisitko Samun tänne. Mun mielestä tilanne oli hyvin hämmentävä ja pöyristyttävä, että miten joku tuikituntematon nainen voi ottaa mun lapsen mun sylistä kysymättä mitään. Ja lisäyksenä vielä, että se nainen oli Samulle että katoppa sä et ees vierasta mua. Eihän kukaan saa ottaa toisen lasta kysymättä syliinsä. Varsinkaan tilanteessa, jossa mä itse olin kääntämässä lasta toisin päin, niin tulla siihen väliin säätämään. Mummukan tarkoitus oli varmasti olla pelkästään avulias, mutta tolla tavalla ei vaan toimita. Oon näin jälkikäteen miettiny tätä tilannetta ja en vaan saa mitenkään päin tätä hyväksyttäväksi. Kivat jutustelut oli alussa, mutta ei se oikeuta tämmöseen toimintaan. Että ois ehkä ite pitäny vielä tiukemmin osata sanoa, mut seuraavan kerran en anna tämmöisen tilanteen tapahtua. Mä vielä kysyin mieheltä ja avustajalta että ajatteleeko ne samoin ku mä, että mummukalta meni vähän yli. Niin joo, olivat samaa mieltä mun kanssa. Kyllä näin lapsiarjessa liikuntarajoitteisena ihmisenä sitä törmää vaikka minkälaisiin outouksiin. 

Lähiaikojen päivät on menny avustajatuntien juttuja miettiessä ja Leon asioita hoitaessa, mutta meijän valtakunnassa silti kaikki tosi hyvin. Huomenna päästään Henkan kans pitkästä aikaa kahestaan leffaan, kun poikien kummi tulee muutamaksi tunniksi. Nyt ollaan tekemässä lähtöä luistelemaan, joten jatkellaan taas.

 Harmikseni joudun toteamaan, että meijän rajoja ei oo kunnioitettu. Poikien kuva on ladattu tunnistettavasti nettiin. Yks päivä huomasin, että näin on tehty. Se sai mut todella loukkaantuneeksi, että meijän rajoja ei kunnioiteta. Noh, se toiminta sai pysyvän särön väleihin, ja luottamuksen nollaan. Oon hyvin tarkka siitä, että meijän rajoja kunnioitetaan. Jos näin ei tehä, en pystyny luottamaan enää ikinä missään tilanteessa. Tämmösiä juttuja ei vaan ikinä tehä vahingossa, varsinki kun kaikilla on samat säännöt ja ne on käyty kaikkien kanssa tarkasti läpi. 

<3 Tuoliapina