SUURI ONNENKANTAMOINEN

 Kirjoitan tätä tekstiä uudella kannettavallani. Joulu lähestyy, ja meijän Leo on syntynyt muutamaa päivää ennen jouluaattoa. Niin ihana tunne, kun oon miettiny ja hommannu kaikki synttäri- ja joululahjat. Tykkään olla aina ajoissa. Hurjaa, että Leo täyttää jo neljä. Älyttömän nopeesti menny aika, mutta ei se auta kuin kestää:) 

Muistaakseni tännekin olen joskus kirjoittanut siitä tuskasta mitä koen äitinä, kun Leolla oli haasteita päiväkodissa. Heti päiväkodin alettua otin esiin huoleni siitä että poikamme on niin vilkas, ja iso lapsiryhmä tuotti isoja haasteita alusta alkaen. Nyt kuitenkin on käynyt suuri onnenkantamoinen, että meidät perheenä otettiin tosissaan. Mutta olipa pitkä ja kivinen tie. Vasu-keskustelun jälkeen asiat on lähteny toden teolla rullaamaan, ja haasteet myönnettiin myös päiväkodin puolesta. Lapseni sai tehostetun tuen päiväkotiin, joka auttaa häntä suoriutumaan tilanteista, jotka ovat tuottaneet hankaluuksia. Enkä sanoisi että haasteet koskaan poistuisivatkaan, tämä tuki on tarkoitettu Leon avuksi. Teen kaikkeni, että pojallani olisi hyvä ja turvallinen ympäristö kasvaa niin kotona kuin päiväkodissakin. Silloin alunperinkin kun toin huoleni esiin, neuvola oli ensimmäinen joka tarttui huoleeni tosissaan. Meni hetki että asiat todettiin ja erityisopettaja saatiin mukaan, mutta tämä kaikki on tosi hyvällä mallilla nyt, koska Leo täyttää vasta neljä. Tämä tulee auttamaan seuraavaa eskari- ja koulutietä. Jos olisin ollut vain hiljaa, asiat olisivat eri tavalla. Täytyy taputtaa itseä myös selkään. Se mikä on todella suuri helpotus on just apu ne kaverisuhteet ja niiden luominen, että kaikki ymmärtävät että mikään ei ole tahallista mitä hän tekee. Yksi tukimuoto on myös toimintaterapia, johon lähete laitetaan nelivuotisneuvolassa. Voin puhua asiasta avoimesti, mutta tämän enempää en itsekään tiedä. Tulen varmasti kertomaan jatkossa meidän matkasta tässäkin asiassa. Nytkun ollaan saatu apua niin on ihana huomata, miten Leon hyvät piirteet pääsevät paremmin oikeuksiin.

 Teen tällä hetkellä osa-aikatöitä lasten parissa, ja jatkankin sitä, mutta haluan jotain uutta. Mulla eioo tällä hetkellä liikunnallista harrastusta kuin koiralenkit, joten iltaisin kun jää vähän aikaa, haluan tehdä jotain aivan uutta. Huomenna alkaa koulutus soittopyyntöassistentiksi uudella koneella. Tässä syy miksi ostin uuden kannettavan. Tämä työ ei tule väsyttämään, koska sitä ei ole kuin muutama tunti päätyön lisäksi, ja viikonloput on aina vapaita. Oon ollut aina sellainen että tykkään kehittää itseäni mieluiten sinne parempaan suuntaan. 

Ai niin, joku taisi kyselläkin että miten minun fysioterapiahakemuksen kanssa kävi, että paljonko sain. Sen verran avaan, että päätös ei huonontunut, ja samoilla kerroilla jatketaan. Sanoin äskön että liikunnallisia harrastuksia ei ole sen enempää tällä hetkellä, niin oon kuitenkin välillä käynyt kävelemässä telineellä ja kelaamassa, ja muutaman livekeikankin olen käynyt katsomassa. Livemusiikki on aina ollut lähellä sydäntä.

 On tovi ollut haaveena saada Leolle pikkusisarus, mutta katsotaan miten asiat menee. Meillä on asiat todella hyvin kun Henkalla alkaa koulu olemaan loppusuoralla, hän valmistuu loppukeväästä. 

Nyt on sellainen tunne että tekisi mieli kirjoittaa ja kirjoittaa, kokoajan päässä vilisee ajatuksia, mutta ehkä lopetan tähän kun juttu alkaa pomppimaan. Jatketaan taas tarinointia kun on asiaa ja aikaa. Rauhaa ja rakkautta

<3 Tuoliapina