Kiusaamiselle nolla

Paljon puhutaan nykypäivänä somekiusaamisesta ja koulukiusaamisesta. Haluan tuoda oman kokemukseni tästä aiheesta. Lapsuuteni oli aivan normaali ja olin täysin tasavertainen sisarusteni kanssa. Lapsuudessa en kokenut kiusaamista. Ainakaan sillä tasolla mitä aikuisena. On pöyristyttävää, että aikuiset ihmiset jaksavat käyttää työpäivänsä aikana energiaa minun kiusaamiseeni. Olen kokenut työpaikkakiusaamista kahdessa oman alani työpaikassa.

Opiskelin oppisopimuksella, ja ensimmäisessä työpaikassani kiusaaminen alkoi heti. Kiusaaja oli ihan tasavertainen työntekijä. Hän kuitenkin oletti, että saa pomotella minua. Hän vaati sellaisia työtehtäviä, mitkä ei edes kuulunut minulle tai vammani vuoksi en pystynyt tekemään työtehtävää niin nopeasti mitä hän käski. Tiesin hänen syynsä kiusaamiseen, vaikka se ei ole millään tavalla oikeutettua. Hän oli avustajanani hetken aikaa eikä kestänyt sitä, että annoin lähtöpassit koeaikana, koska kemiamme eivät toimineet.  Kiusaajan tarkoitus oli saada minun oloni mahdollisimman  epämukavaksi. Ensin kiusaaminen oli epäsuoraa. Myöhemmin kiusaaja alkoi loukkaamaan päin naamaa ja haukkumaan työkavereiden edessä. Olen sen verran vahva ihminen, että kerroin kiusaamisestani. Tilanteeseen puututtiin työpaikalla hyvin. Kiusaaja sai puhuttelun ja muutti käytöstään. Loppujen lopuksi pystyttiin tekemään töitä yhdessä.

Toinen kokemukseni työpaikkakiusaamisesta tapahtui myös oman alani työpaikassa vuosia myöhemmmin. Koin tämän todella raskaaksi henkisesti. Työpaikka oli naisvoittoinen. Alussa luulin, että tulemme kaikki hyvin toimeen, mutta myöhemmin totuus valkeni. Olin työkaverin silmätikkuna, koska käytin pyörätuolia liikkumiseeni ja olin nuorin työntekijä. Hänella oli vaikeaa sietää sitä, että lapset ja muut työkaverit tykkäsi minusta. Kiusaaminen alkoi kysymyksillä elämästä. Kiusaaja tarttui pieniin yksityiskohtiin, joista hänellä oli aina  jokin mielipide. Mielipiteet saattoivat koskea vaatteita, tekemisiäni vapaa-ajallani, ruokailuani. Kiusaajan mielestä tein paljon virheitä töissä sekä elämässä. Hän puhui minusta paljon selän takana sekä päin naamaa ja pian alkoi puhumaan minusta alentavaan sävyyn lastenkin edessä. Kerroin heti tuntemuksistani työkavereille ja esimiehelle. Tilanteeseen puututtiin ja palvereita pidettiin. Loppujen lopuksi asia kääntyi minuun päin hyväksi.

 On todella raskasta kokea tällaista, koska kiusaaminen jättää aina jäljet. Nykyään olen epävarmempi ihmisiä kohtaan ja mietin aina päässäni mitä he oikeasti minusta ajattelee. Kenenkään ei pitäisi kokea minkäänlaista kiusaamista ja tilanteeseen täytyy heti puuttua. Omilla kokemuksillani haluan tuoda esille, että on löydettävä rohkeus ja kerrottava kiusaamisesta eteenpäin edes yhdelle ihmiselle.
Se, että sinua kiusataan ei ole heikkoutta. Heikkous on sitä, että jäät asian kanssa yksin.
Nykyään puhutaan paljon lasten kiusaamisesta, mutta ei saa unohtaa, että se on myös aikuisten ongelma. En ole itse ikinä kiusannut, ainakaan tietoisesti ketään. Olenkin hyvin tarkka siitä, että kiusaamiseen on nollatoleranssi. Vaikka olet erilainen, sinulla on samat oikeudet.